tiistai 12. syyskuuta 2017

Mitä meille kuuluu NYT

Mä täytän ens viikon sunnuntaina 25 vuotta. Samana päivänä juhlitaan meidän pienemmän ristiäisiä. Jäbä on silloin vähän vajaa 2 kk. Ja tajusin just tässä kirjottaessa, että juhlat tosiaan on ens viikolla, eikä mulla oo itelle eikä lapsille mitään juhlavaatteita! Tarjoiluja aloin eilen miettiä ja ulkoistaa, joten jotain juhlien osalta oon jo alottanu - edes ajatuksen tasolla. Kyllähän täs taas ehtii, ei stressiä.

Mä oon siis kotona äitiyslomalla meidän molempien lasten kanssa. Nella täyttää marraskuun alussa 2 vuotta ja lasten ikäeroksi tuli melkein se 1 v 9 kk. (1v 8kk 3vk) Nella ei ollu päiväkodissa täs välissä, vaikka mä kävin 9 kk töissä. Se meni niinki näppärästi, et tein pelkkää iltaa ja viikonloppua 1-3 kertaa viikossa, jolloin Sami pysty olla päivätyönsä ansiosta Nellan kaa sen ajan aina himassa. Ihan huippu juttu mun mielestä. Isi ja tytär sai paljon yhteistä aikaa, mä en yksistään joutunu pyörittää sitä arkee ja tapella siitä, et mies käy töissä ja nainen on nyrkin ja hellan välissä sen ajan. Buu tyhmä ajattelutapa. Ja myönnän ihan rehellisesti, et musta oli IHANAA olla töissä. Musta oli ihanaa, et pääsin välillä tekee muutakin ku kotihommia. Sain kivan määräaikasen duunin ja huippu työkaverit. Mun työsoppari loppu kesäkuun alussa, äitiysloma alkoi juhannuksena ja vauva syntyi heinäkuun lopussa. Sain siis nauttia koko kesän Nellan kaa kotona, Sami piti kesälomia ja isyyslomia, joten päästiin jonkun verran myös reissailee koko perheen kesken.



Kesä on vaihtunu just syksyksi ja meidän uusi arki alkanut kahden lapsen kanssa hienosti. Tääkin on musta ihanaa, vaikka pikku jäbä on osottautunu vähän vaativammaks vauvaks ku isosiskonsa oli. Oli tosiaan kiva käydä täs välissä vähän töissä ja nyt jatkaa täydellä teholla kotiäitinä. Sami piti sen kolme viikkoo isyyslomaa, mun mutsi tuli sen jälkeen viel viikoks meille eli nyt oon ollu yksin vast kaks viikkoa.  Me ollaan alotettu Nellan kanssa vanhempi-taapero tanssi, käydään avoimessa päiväkodissa ja kyläillään paljon muiden lapsellisten ystävien kesken. Päivät menee nopeesti, mukavasti ja välillä vähän väsyneesti. On aivan täydellistä saada olla äiti kahdelle pienelle. En vaihtaisi mihinkään.

maanantai 11. syyskuuta 2017

Fiiliksiä elämästä landella

Ollaan asuttu tääl meidän uudessa kodissa nyt 10 kk ja tykätään kyl ihan hirveesti asua täällä. Ihan sama mistä ikkunasta kattoo ulos, ni näkyy vaan joko metsää tai peltoa. Ei siis pelkoo, et naapurit kurkkis ikkunoista. Lähin naapuri on pellon toisella puolen, semmonen vanhempi mukava kylän mies, jonka kaikki tääl vissii tuntee. Hän tekee talvella lumityöt (meillä aika pitkä toi pihatie) ja polttopuutkin ollaan häneltä hyvällä hinnalla ostettu. Ei siis mikään huono naapuri, ei suinkaan. Keskustaan meiltä on matkaa joku 17 km ja lähin kauppa on noin 14 km:n päässä. Eli ihan maitoa ei lähetä kävellen kipasemaan tai iltasin pitsoja tilata. Meiltä kuitenkin pääsee näppärästi isoa tietä pitkin kapunkiin, kunhan ensin selvii tosta kuuden kilsan mutkapätkästä. Harjotellaan nyt sitä, et käytäis kerran viikkoon isosti kaupassa ja toisen kerran täydentämässä yrittäen välttää hutiostoksia (lue: sipsii, dippii, suklaata, karkkii, jädee.....).



Ehdottomasti kesän paras juttu oli oman pihan pikkuruinen mansikkamaa, joka teki jumalattoman määrän maukkaita mansikoita! Toisekseen takapihalla kasvaa myös mustikoita ja puolukoita, joita voi näppärästi hakea aamupuuron joukkoon suoraan metsästä. Raparpereista syntyi ihania piirakoita ja viinimarjapensaat sai suuren suosion meidän taaperon toimesta. Täyden kympin juttu koiraakin ajatellen on tuo pururata, johon pääsee suoraan meidän pihalta. Pururadan varrella on kaukalo, missä on talvisin hyväkuntoinen jää ja vieressä grillausmesta, jossa voi paistaa vaikka makkarat evääks luistelujen lomassa. Uimaranta on myös tässä vieressä ja järvinäkymä + auringonlaskut ihan käsittämättömän kauniita. Tonttia on puoli hehtaaria eli tilaa siis on, mut piha vaatii ens kesänä (ja varmaan monena muunakin kesänä jatkossa) vähän siistimistä ja ehostusta. Mut pikkuhiljaa hyvä tulee. Pihalla Nellan lemppari juttu on tänä kesänä ollut trampoliini, muttei keinut, hikkalaatikko ja vaiheessa oleva leikkimökkikään huonoja ole.  Kotona remppaillaan ja sisustellaan myös pikkuhiljaa. Mutta voih, me niin nautitaan meidän elämästä täällä.