tiistai 13. syyskuuta 2016

Kun äiti menee töihin ja lapsi jää isin kanssa kotiin

Mä sain uuden työpaikan tän kuun alussa. Ensimmäinen työvuoro on tänään ihan just ja oon siitä niin innoissaniiiiiii! Mun äitiysloma loppui viime kuussa, pidin kesäloman mun edellisestä duunista siihen perään (loma loppui kai viime viikolla) ja sitten jään hoitovapaalle. Tai oon ollut hoitovapaalla nyt sen kolme viikkoa, mut pidin ne kertyneet kesälomat tässä samalla pois. Ennen raskautta en kuitenkaan ollut oman alan duunissa ja päätin työelämään palatessani etsiä lähihoitajan töitä. Huomasin pari viikkoa sitten mollin sivuilla just mulle sopivan työn tuntimäärien ja iltaduunin muodossa, päätin hakea sinne ja sain sen paikan. Onnellisuus kymppi. Me ei haluta laittaa Nellaa vielä näin pienenä hoitoon, mutta mun "tulojen" tiputtua aika radikaalisti hoitovapaan alettua oli pakko kehitellä jotain pientä iltatyötä. En voi käsittää, että sain vielä niin kivan duunin, Nella voi olla isin kanssa kotona ja mä pääsen palaamaan työelämään hissukseen. Kaikki voittaa. Wippidipiduu!

Ainut mikä mua jännittää on se, etten oo ollu melkein vuoteen töissä ja nyt kun palaan osittain työelämään, paikkakin on uusi. Mua ei yhtään jännitä se, etteikö isimies pärjäisi kotona. Tottakai Sami pärjää ja ihan luottavaisin mielin voin lähteä. Enhän mä oo poissakaan ku jotain neljä tuntia. Jotenkin tosi hyvät fiilikset, tässä juon just kahvia, Nella, Sami ja dogi nukkuu päikkäreitä ja mä lähden puolen tunnin päästä kurvailemaan kohti uusia tuulia. Kivaa!

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Pari yötä mummulassa

Tehtiin Nellan kanssa kaksin extempore reissu Loviisaan mun äidin luo toissapäivänä ja kotiuduttiin tänään. Oltiin siis kaksi yötä mummulassa, ihanaa. Pakattiin lähtöaamuna kaksi laukkua, ajoitettiin lähtö tytön päikkäriaikaan ja väsymyksen iskiessä neiti kaukaloon, mutsi auton rattiin ja menoksi! Matka meni loistavasti, koska tuhina kuului takapenkiltä koko puolentoista tunnin ajan. Se päivä ja ilta oltiin vaan siinä mun mutsilla, et Nella sai olla mummun kanssa. Mä kävin nopsaan moikkaa mun ihanaa lapsuudenystävää sen kukkakaupalla. 

Tiistai päivä oli sit hiukan aktiivisempi. Aamulla 9 aikaan tehtiin lähtöä leikkipuistoon erään samassa facebook ryhmässä olevan mamman ja Nellan kanssa samanikäisen lapsen luo. Oon maininnut tästä ryhmästä blogin puolella muutaman kerran aiemminkin ja nyt oonkin tavannut osaa heistä Vantaalla, Tampereella ja Loviisassa. Heidän kanssaan ollaan jaettu ajatuksia facebookissa raskaudesta alkaen. Meitä kaikkia yhdistää siis bebejen lasketut ajat marraskuussa 2015. On tosi kiva nähdä välillä livenäkin. 



Mutta takaisin tiistai päivään! Puistosta jatkettiin suoraan Porvooseen mun ystävän ja sen pikku babyn luo, sieltä illaksi Kerkkooseen mun kummipojan luo, lähemmäs puolta yötä poikettiin vielä yhden mun ystäväpariskunnan luona Koskenkylässä ja vasta puolen yön aikaan oltiin takasin mun mutsilla. Nella kävi normaalisti nukkumaan 20:30 aikaan ja nukkui siihen asti ennenkuin yritin siirtää hänet pinnikseen. Pikkuisen ruokaa ja unta palloon, molemmille. Aamulla eli tänään vein Nellan alakertaan mummunsa kanssa leikkimään, jatkoin vielä pari tuntia unta (luksusta!!!) ja sit lähdettiin iltapäivällä päikkäreiden aikaan ajelemaan kohti omaa himaa. 

Oli kyllä taas maailman parasta nähdä äitiä ja mun tosi tärkeitä ystäviä Lottaa, Jadee, Taijaa ja Lauraa pus <3 Nella tuli myös toissapäivänä 10 kk, joten tänään otettiin äitin kaa muutama kuva sen kunniaks nopeesti ennen lähtöä. Eiks ookkin söpöööööööö? 

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Nella sukeltaa

Oon maininnut täällä blogissa jo pariin otteeseen, että me käydään vauvauinnissa kerran viikossa. Alotettiin tää harrastus Nellan ollessa 3 kk ja nyt huomenna hänen täyttäessään 10 kk jatketaan tyytyväisinä edelleen. Kolme viikkoa sitten meillä kävi siellä valokuvaaja ja kaikki halukkaat saivat siitä muiston itselleen. Me tietenkin oltiin innokkaita ja ehdottomasti haluttiin tästä ihanasta harrastuksesta muisto vedenalaisen sukelluskuvan muodossa. Tottakai meitä myös kiinnosti sukeltaako Nella silmät auki vai kiinni ja miltä pikku tyyppi ylipäänsä näyttää sukeltaessaan.


Aina ennen sukellusta sanotaan loru "Nella sukeltaa", jolloin hän tietää tasan tarkkaan mitä tapahtuu ja mitä pitää tehdä. Loru voi olla mikä tahansa esim. "Nyt sukelletaan" tai nolosti mielikuvitusta käyttäen "Nella sukeltaa ja veden alle katoaa", mutta tärkeintä on että loru on aina sama. Me tietenkin haluttiin ihan yksinkertainen ja helppo eikä mitään pitkää värssyä, joten siks "Nella sukeltaa" on meille just hyvä.

Loppuun vielä ihan kamala perhepotretti (mun osaltani), mitä tietenkään en ajatellut julkaista. Mä en yksinkertaisesti osaa sukeltaa silmät auki. Tätä hetkeä lukuunottamatta pidän myös aina sukeltaessa tiukasti nenästä kiinni. Huomaatte varmaan mun komeat ilmakuplat, joita puhalsin paniikinomaisesti nenästä koko sukelluksen ajan, ettei vaan menisi pisaraakaan vettä nenään. Kokemus ei ollut kovin kiva eikä kuvastakaan tullut yhtään sen kivempi, mut nyt jo naurattaa, joten antaa mennä. Muistona se on kuitenkin ihan kiva, hahah.


Löytyykö sieltä lukijoista muita sukeltajia?
Entä yhtä noloja sukeltajia kuin mä?

perjantai 2. syyskuuta 2016

Erottamattomat

Räpsin yksi sunnuntai kuvia meidän kotimeiningeistä välittämättä yhtään miltä hima näyttää tai mitä lapsella on päällä. Näin jälkeenpäin katsottuna ehkä se rupsahtanut marimekon body olisi voinut olla edes alhaalta kiinni, jottei vaippapylly vilkkuisi. Mutta ne on nimenomaan niitä ajatuksia jälkeenpäin. Siinä hetkessä ajattelin vain sitä, kuinka ihanaa on, kun iso koira ja pieni lapsi tulevat niin hyvin toimeen. Katsokaa nyt heitä!

Kuvissa Nella 9,5 kk ja Jade 2v 5 kk

Minun rakkaimmat.

torstai 1. syyskuuta 2016

Täydellinen sadetakki

Piipahdin tänään ohimennen kerhosta tultaessa Cubuksessa kurkkimassa niiden sadetakkien tarjontaa. Käytiin nimittäin pari viikkoa sitten yhden mun ystävän kanssa etsimässä hänelle takkia, jolloin löysin mulle täydellisen sadetakin siinä samalla just tästä kyseisestä kaupasta. Tosin koot alkoivat M koosta ylöspäin ja mä havittelin siitä kokoja just alaspäin. Ei ollu varastossa, eivät tienneet milloin tulee lisää, masennuin. No tänään sit ihan vaan huvikseni ja hetken mielijohteesta kävin tsekkaamassa uudelleen tilanteen ja jumantsuikka niitä oli tullut lisää! Löytyi jokaista väriä jokaisessa koossa. Samantien koot XS ja S kainaloon ja sovittelemaan. Päädyin värin puolesta mustaan, koska se sopii yksinkertaisesti kaiken kanssa ja näyttää tietty aina hyvältä sekä koon puolesta XS:ään, koska se oli sopivampi. Toisaalta niissä nyt ei kamalasti ollut eroa, pienempi oli vähän tiukempi, muttei siltikään mikään makkara takin päällä. Onneks ulkona oli jo niin kylmä, et mulla oli oma takki sopivasti ylläni eikä tarvinu mielessä arpoa miltähän se mahtaisi takin päällä kotona näyttää.

Nyt mulla on vihdoin oikea sadetakki. Kaapista on löytynyt tuulta ja vettä hylkivää tavallista takkia, muttei kuitenkaan koskaan sitä perus sadetakkia, joka kestäis kaikki epämääräisetkin sadesäät. NYT LÖYTYY. On muuten ihan ok omistaa sadetakki, kun kuitenkin omistaa jo lapsen sekä koiran, jotka pakottavat sinne pihalle.

NYT SAA SATAA. TERVETULOA SYKSY, OLEN VALMIS!