Sivut

maanantai 1. elokuuta 2016

Salilla vuoden tauon jälkeen

Tänään musta tuntuu ekaa kertaa pitkään aikaan siltä, että meidän arki alkaa taas. Kesällä rytmit, meiningit, syömiset ja aivan kaikki on ollut vähän niin ja näin. Tehdään mitä halutaan ja milloin halutaan. Kesä ei oo koskaan tuntunut arkiselta, eikä sen kuulukaan tuntua, mutta mulla on ollut ihan tosissaan ikävä meidän arkea. Sami palasi tänään töihin kesälomilta. Mä heräsin aamulla kotoa tajuten, että nyt voidaan taas asennoitua siihen perus kotielämään, koska tiedostan, ettei heti huomenna taas olla menossa reissuun. Koko kesän mä oon ollu periaatteessa sellaisessa reissumoodi tilassa, mut tänään musta tuntui jotenki erilaiselta. Normaalisti viime kuukaudet kun ollaan käyty himassa vaan kääntymässä, oon tiennyt, et jääkaappiin ostetaan vaan ne parin päivän kamat, pestään pyykit ja koko ajan sillä lailla valmistaudutaan taas lähtöön. Mut tänään mä tajusin, että nyt me ei lähdetä minnekään. Voin käydä isosti kaupassa ja antaa itselleni anteeksi sen, etten tänäänkään saanut pyykkiä pestyä. Ei sillä niin kiire, koska meilläkään ei ole kiire - minnekään.



Laitoin mun salikortin hyllylle joskus näihin aikoihin viime kesänä, ennen raskauden vikaa kolmannesta. Ainakin näin mä muistelisin. Voi olla, että oon laittanut sen hyllylle vasta syksyllä, mutten kuitenkaan enää loppukesästä oo siellä treenaillut. Joten sillä, milloin sen tauolle laitoin, ei oo niin suurta merkitystä. Mutta sillä, etten ole VUOTEEN käynyt salilla tekemässä yhtään mitään......sillä on merkitystä. Miten näin on voinut päästä käymään? Joo olin raskaana, joo hoidin vastasyntynyttä ja joo olin vaan laiska ja pistin koko harrastuksen pois päiväjärjestyksestä, ettei tulis kuulkaan paha mieli (haha nauran itselleni). Kyllähän mä sen alun ymmärrän, ettei välttämättä kiinnostuksen kohteena oo ensimmäisenä salilla hikoilu, kun oot a) viimeisilläs raskaana ja b) ihanan pikkuvauvan ylpeä äiti sun super täydellisessä onnellisuuskuplassa, MUTTA olisin voinut palata salin pariin kyllä jo aiemmin. Kesällä jo ajattelin, mut sitten tuli aina kaikkea muuta ja ne on niitä selityksiä. En vaan jotenkin kai ollut valmis. Eilen se fiilis sitten tuli. Päätin illalla, et tänään meen salille ja menin. Niin helppoa. Ei tekosyitä ja hemmetin hyvä fiilis. Okei huomenna mun jalat ei ehkä kanna ja edelleen raskauskilot roikkuu vyötäröllä, mut kunhan alkuun päästään.....Ah.

Samikin äsken tokaisi tossa mulle, että "Alkaa tulla Jennan vanha elämä takaisin. Käyt salilla ja kirjoitat blogia. " Jep näinhän se on. Ne oli ne mun harrastukset, joita ennen aina säännöllisesti harrastin. Jumppasin ja kirjoitin. Nyt haastetta siihen omaan aikaan tuo meidän yhdeksänkuinen jaloissa roikkuja, mutta roikkukoon mukana.



11 kommenttia:

  1. Tää postaus toi ihanan positiivisen ja inspiroituneen fiiliksen :)

    http://janitakristina.blogspot.com/

    VastaaPoista
  2. Mä oon harkinnut myös ihan vakavasti takaisin salille palaamista, katsotaan mitä tulee :D Ja ihan huippua jos alat kirjottelee taas useemmin ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep muakin vähän pelottaa :D Mut kyl se siitä taas lähtee! Sinne vaan :) Jee kiva kuulla <3

      Poista
  3. Niin se elämä vaan muuttuu pienen syntymän jälkeen <3 Kyllähän sitä uuteen elämäntilanteeseen tarvii aikaa ja totuttelua, mutta kyllä se liikkuminen lapsenkin kanssa onnistuu yllättävän helposti (mm. vaunuilla, kantovälineellä). Täytyy vaan saada aikaseks :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se muuttu<3 Jep kyllä mekin päivittäin ollaan vaunuteltu ja välillä just käytetään manducaa kans, mut en silti saa siitä niin paljon mitä sali antaa ;) Jep, järjestelykysymyksiä.

      Poista
    2. Tottahan se on, et saa sitä ihan erilaisen endorfiinin salista kuin lenkeistä. Siellä suunnalla on varmasti mahdollista myös jättää salin ajaksi lapsi vauvaparkkiin (vai miksi kutsutaankaan?) :)

      Poista
    3. Lapsiparkki :) Itseasiassa se on mahdollista kuulemma vasta, kun lapsi on 3v ja oppinut kuivaksi. Silleen aika mälsää.

      Poista
    4. Aijjaa! Tuon ikänenhän pärjää jo kohta yksinki kotona XD

      Poista
  4. Tulipa itsellekin fiilis lähtee salille! Alkuvuodesta kaverin kanssa käytiinkin ja sit se jäi. Mä olisin niin halunnut mennä, mut kaverilla lopahti into. Enkä sit yksin oo "uskaltanu" mennä. Ehkäpä täytty roshkastua ja lähtee sinne salille vaikkakin sit yksin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo no se on kyllä jotenkin alkuun niin paljon helpompi kaverin kanssa! :D

      Poista