torstai 11. elokuuta 2016

KUN ÄITI EI JAKSA

Nella ei pysy enää hetkeäkään paikoillaan. Pikku käsien pikkupikku sormet eivät malta olla erossa kaikesta vähänkään kiinnostavasta. Tässä kohtaa kiinnostavimpiin juttuihin kuuluvat kaukosäätimet, puhelimet, pistorasiat, sähköjohdot ja kaikki mitä tällä mutsilla on käsissä - se kuuma kahvikuppikin. Ymmärrätte varmaan miten ihanaa se mun näkökulmasta on, eh. Tyttö on ehtiväinen. Kiipeily on huteraa. Kuulu tums ja heti perään jäätävä itku. Taas yksi mustelma lisää, ehkä sitä pikkuhiljaa oppii..ainakin taitavammaksi ja varovaisemmaksi. Roskis pursuaa yli äyräiden. Ruoka on tekemättä. Koira pitäisi lenkittää. Lapsi on nälkäinen. Leikitään olkkarin matolla ja vaatteisiin tarttuu karvoja, imuroidakin pitäisi. Ainiin olin sopinut treffitkin. Koska itse söin viimeksi? Tuskin pelkällä kahvillakaan jaksaa koko päivää. Peilistä katsoo meikitön, väsynyt äiti. Hui äkkiä katse muualle. Koira komentaa leikkimään hänenkin kanssa. Nella tukistaa ja käyttää äitiä jatkuvasti kiipeilytelineenä. Ai mitkä rauhalliset vessahetket? Ajattelet lähteväsi toiseen huoneeseen, niin takiainen ryömii perääsi sadasosasekunnissa niin kovin äänitehostein, että naapuritkin kuulevat. Kyllä päiväunet olisi kova juttu, mutta kun lapsi nukkuu, täytyy vähän taas siivota ja varmistaa/valmistaa ruokahommia. Tai vaihtoehtoisesti muksu rattaisiin ja dogin kaa lenkille. Tuttua varmaan muillekin? Kaikki on hektistä. Aikataulut liukuvia. Vähän meikkiä naamaan, että näyttäis jotenkin ihmiseltä. Ainiin hitto ne pyykitkin jäi koneeseen.

Kuvat mummulan kesälomareissulta


Onneksi kotona asuu toinenkin vastuullinen aikuinen. Onneksi kotitöitä voi jakaa. Onneksi lapsen voi tyrkätä isille ja lähteä itse kaverin kanssa kahville. Rauhallisille treffeille ilman reippaita pikkusormia nauttimaan hitto kuumasta kahvista.


Ekaa kertaa äitiyden aikana nyt Nellan ollessa 9 kk, mä oon väsynyt. Liekö siitä, että tyttö liikkuu nyt taukoamatta ja mulla pitäis olla silmät selässäkin vaiko siitä, että nyt ollaan nukutettu häntä viikon verran pinnikseen ja joudun yöllä heräämään ja nousemaan sängystä. Syy voi myös olla kaikkien näiden yhdeksän kuukauden aikana kertyneet katkonaiset unet tai ihan vaan se, että koko ajan pitäisi olla kahdessa paikassa samaan aikaan. Olkoon mistä on, mutta voin ihan rehellisesti sanoa, että mua väsyttää tosi paljon. Päivisin ollaan aina niin paljon liikenteessä, ettei sitä sillä tavalla huomaa tai ajattele, mutta illalla laiskottaa. Luojan kiitos Sami osallistuu myös kotitöihin sekä Nellan ja Jaden hoitoon töistä tullessaan. 

Onnea on jakaa arki toisen kanssa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti