Sivut

torstai 28. huhtikuuta 2016

Reissumimmit vs. Himahengarit

Nyt ku meil on ollut reissua reissun perään aika tiiviisti menneet 2 kk, ni on ihana vaan pysähtyä ja olla tekemättä mitään tai menemättä minnekään. Ollaan yökyläilty, kyläluutailtu ja reissattu ympäri ämpäri Suomea. Milloin ystävien, milloin sukulaisten ja milloin erilaisten tapahtumien merkeissä. Lähestulkoon kaikki viikonloput on ollu buukattuna joko niin et me lähdetään johonkin tai niin, et meille tulee yövieraita. Varmaan tän vuoks mä oon ihmetelly mihin tää aika on oikeen mennyt, milloin Nellasta kasvoi niin iso tyttö ja missä mun rahat on? Niin no reissussa tuntee olevansa lomalla, ottaa tietty rennosti ja nauttii ystävien seurasta - epäilemättä, mut silloin myös visat vinkuu, vaikkei välttämättä tekiskään mitään kovin ihmeellistä. Tosin mä tykkään shoppailusta, kakkupaloista kahvin kera ja no elämisestä ylipäänsä. Vaik lompakko on kokenu pienen särön (kenelläpä joskus ei), matkustaminen myös väsyttää. Se vaatii suunnittelemista, pakkaamista ja julkisilla liikkumista. Pienen lapsen kanssa siihen liittyy myös vähän jännittämistä, jatkuvaa valppautta sekä aivan liikaa kasseja ja pusseja. Mut me tykätään siitä silti. Mulle on tärkeetä pitää yhteyttä mun kavereihin ja sukulaisiin muutenkin kuin puhelimessa hölöttäen. Mä haluan kokemuksia ja käytän mun ajan ja rahat mielelläni reissaamiseen, mut vastapainoks myös hengailu yökkärit päällä himassa on aika jees.



Nyt me ollaan oltu puoltoist viikkoa kotona. Ei olla suunniteltu ennakkoon mitään treffejä tai muitakaan menoja. Korkeintaan lenkki- tai kahviseuraa seuraavalle päivälle, muttei mitään sen ihmeellisempää. Ja ai visit miten vapauttavaa! Ihana herätä aamulla tietäen, ettei koko päivälle oo MITÄÄN suunnitelmia. Hoidan himan, hoidan Nellan ja hoidan Jaden. Se on mun homma. Kotiäiti. Orja. Arkimutsi. Kalsaripöksy. Nutturapää. Mä nautin siitä. Puklut olalla, hiukset takussa, kahvikuppi jäähtyneenä ja kädet sonnassa. On ihan normaalia laittaa puhelin jääkaappiin, yrittää maksaa kaupassa ruokaostokset kotiavaimilla, kaataa kahvia mukiin lopettamatta kaatamista, vaikka se valuu jo reunojen yli pitkin pöytiä ja puhua ihan puutaa heinää unohtaen sadasosasekunnissa mitä just äsken sano.



Kumpi sit vie voiton? Reissaaminen ilman arkeen palaamista ei tuntuis miltään ja pelkkä arki ilman reissaamista olis puuduttavaa. Joten, sopivassa suhteessa molempia mä pysyn super tyytyväisenä ja niiiiiiiin onnellisena.

2 kommenttia:

  1. Hihih ootte ihania <3 Ja säkin oot selvästi saapunut tähän "äiti-aivot" kastiin, kaikki unohtuu ja silti on sata asiaa tekeillä samaan aikaan. Kuinka monet kerrat oon kävellytkään keittiöön hakemaan jääkaapista itselleni juotavaa mutta oonkin kuorinut tytöille mandariinia, sittne kun pääsen takaisin sohvalle niin tulee se olo että on unohtanut jotain. Mutta hei joo suunnitellaan niitä treffejä tässä näin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ehdottomasti :DD Kuulostaa kyllä niin tutulta! Jep todellakin :)

      Poista