perjantai 19. helmikuuta 2016

Valentine's Day 2016

Palataanpas viime viikonlopun kuviin ja tunnelmiin, kun vietimme ihanan ystävänpäivän. ♥ Oltiin sovittu etukäteen muutaman kaveripariskunnan kanssa, et voitais tehdä jotain yhdessä. Mutta koska meidän kaikkien menot ja työt ei sopinu mitenkään yksiin, näimme sit eri aikoihin. Ei sillä niin väliä mihin aikaan ja missä järjestyksessä treffaillaan, kunhan treffaillaan. Leivoin edellisenä iltana daim juustokakun. Sunnuntaina puolen päivän aikaan Nellan kummi tyttöystävänsä kanssa tuli meille kahville. Hengailtiin siinä joku pari tuntia ihan vaan rennosti kuulumisia vaihtaen. ♥


Sen jälkeen mä aloin valmistautua iltaan pumppaamalla Nellalle maitoa mummolaan mukaan. Me nimittäin ajateltiin toisen ystäväpariskunnan kanssa toteuttaa Amarillo+leffa combo. Vietiin tyttö siksi aikaa eli noin 3,5 tunniksi Samin mutsille hoitoon. Nellan mummo on kovasti halunnut tytön mummolaan hoitoon, niin nyt sattui sopiva hetki. Tai jos multa kysytään, niin en haluis antaa Nellaa hoitoon vielä kenellekään. Kun ei ole tullut sitä pakko saada omaa aikaa - fiilistä, mut toisaalta sitä tuskin tuleekaan, kun pidetään Samin kanssa huolta myös meidän omasta ajastamme ja näin ollen hyödynnetään innokkaita isovanhempia. Kaikki voittaa. Vaikka se mua vähän kirpaseekin. 

Meidän ilta meni hienosti, mitä nyt venattiin ruokaa 45 minuuttia ja sen jälkeen ahmittiin annokset varmaan jossain 10 minuutissa. Vaikka oltiin supernopeita, niin myöhästyttiin leffasta silti ehkä 5 minuuttia, jonka vuoks kipitettiin vaan lähimmille vapaille paikoille, jottei aiheutettais suurempaa huomiota tai älämölöä. Leffavalinta oli Tappajan näköinen mies ja oli kyllä ihan kelpo pätkä, tykättiin. Vähän ehkä jännä aina välillä ku huomasin, et pidätän parissa kohtaa hengitystä olkapäät korvissa ja yritän puristaa Samin käden tunnottomaks.


Leffan jälkeen hurautettiin kipin kapin hakemaan Nella ja Jade hoidosta. Nella oli kuulemma nukkunut melkein koko ajan ja herännyt vaan kerran vaipan vaihtoon ja toisen kerran just 5 minuuttia ennen ku tultiin. Ja mä tietty olin siitä helpottunu ja onnellinen, et kaikki oli menny paremmin ku hyvin eikä Nella oo huutanu siellä pää punasena tissiä. Jade nyt aina sata varmasti viihtyy siellä, kun Samin porukoiden koira on ihan sen best friend ever! ♥

Meillä oli siis aivan ihana ystävänpäivä  Nella sai viettää aikaa kummin ja mummon kanssa. Jade sai viettää aikaa parhaan koirakamunsa kanssa. Ja me vanhemmat saatiin viettää aikaa meidän ihanien ystäviemme kanssa. 

torstai 11. helmikuuta 2016

Arki rullaa

Heippa vaan! ♥ Niin on taas viikko vierähtänyt viime kerrasta, kun tänne blogiin päivittelin. Siihen viikkoon on mahtunut mm. vauvauintia, muskaria, paljon paljon kyläilyä, synttäreitä, pari kotipäivää, koirapuistoilua vesisateessa, liukastelua ulkona, Nellan 3 kk hulinoita (itkua ja levottomia öitä!), shoppailua, ulkona syömistä, netflixiä, yökyläilyä, koirakaveritreffejä ja miljoona laskiaspullaa.



Meillä arki rullaa kivasti. Nella täytti viime viikolla 3 kk ja rytmi on alkanut muodostua. Tai hitsin vaikee mun on tietää päivisin miten meillä nukutaan, milloin syödään ja kauan ollaan hereillä yhtä mittaan, kun koko ajan ollaan menossa enkä ikinä kyttää kelloa. Aamusin kuitenkin Nella herää aina klo 9:00 ja silloin noustaan aamupuuhille. Päikkäreille tyttö käy heti siinä klo 11:00, jolloin mä syön aamupalan tai suoraan ruoan (:D) ja juon pari kuppia kahvia ♥ Sit lähetään huitelee milloin mihinkin. Silloin Nella nukkuu aina vaunuissa tai autossa. Jos ei olla sovittu mitään treffejä, niin siinä klo 11:00-15:00 välisenä aikana käydään koirapuistossa. Joko mennään siis heti, kun Nella käy ekoille päiksyille klo 11:00 ja mä skippaan mun aamukahvit. Hahah no ei vaan, silloin keittelen kahvit heti ku herätään ja juon ne samalla, kun leikitään. Sit toinen vaihtoehto on lähtee Nellan päikkäreiden ja hereilläoloajan jälkeen, kun tyttö alkaa kitisee uudelleen väsymystä. En viitti ikinä lähtee mihinkään, jos toinen on just heränny, koska Nella tosiaan aina nukahtaa vaunuihin. Vähän sil ois tylsä elämä, jos pitäis heräämisen ja syömisen jälkeen heti käydä vaunuihin uudelleen nukkumaan. 


Mut päivisin meillä syödään ehkä kolmen tunnin välein ja ollaan hereillä tunnista tai parista tunnista neljään. Ihan riippuen just siitä missä ollaan ja mitä tehdään. Illalla Nella nukkuu iltapäikkärit yleensä klo 18:00-20:00 välissä ja syö aina siinä klo 22:00 aikoihin vikan kerran käyden sen jälkeen yöunille. Iltapesut ja yökkärit vaihdetaan siis yleensä siinä klo 20:00-21:00. Ennen mentiin nukkumaan vasta puolen yön aikaan, koska kello kymmenen syötöllä tyttö ei todellakaan nukahtanut vaan jutteli ja hymyili ihan hirveesti, sillee "lälläslää mä valvon vielä pari tuntia!"


Sillä lailla meidän päivät siis menee. Kivasti ja nopsaan. Ei toki aina koirapuistoilla päivällä vaan useesti ollaan myös kaupungilla puolen päivän jälkeen. Silloin puistoillaan vast illalla ja/tai klo 15, ku Sami pääsee duunista. Jos Nellan meiningit on olla hereillä, mä lähen käymään Jaden kaa kaksin ulkona. Isi pärjää tytön kanssa kyllä hyvin ilman mua....kunhan oon pumpannu maitoo varalle!  ♥ 

Eli meidän arki pyörii aikalailla tytön rutiinien sekä Jaden ympärillä. Siihen lisätään sit meidän aivan maailman ihanimmat ja aktiiviset ystävämme, jotka pitävät huolen siitä, ettei tarvi yksin kahvitella. Välillä mua oikeestaan jopa vähän ahdistaa etukäteen, kun on niin paljon innokkaita ystäviä ja sovittuja treffejä, mut samalla tunnen itseni tosi onnekkaaks, kun niin moni välittää ja haluaa pitää tiiviisti yhteyttä. Ihan oikeasti, se tuntuu niin hyvältä. Välillä piiloudun kotiin, ollaan koko päivä yökkäreissä ja arvatkaa mitä silloin tehdään? Ei sitten mitään. Usein siis sovin useemmat näkemiset samalle päivälle, jotta pelkät himahengailupäivätki on mahdollisia. Tulee niin sanotusti sosiaalisen elämän yliannostus. Tiivistettynä: Meidän arki rullaa hyvin, koska täytetään päivät pelkillä kivoilla jutuilla ja tehdään vaan asoita, mitkä meitä miellyttää. Eihän siitä voi olla tykkäämättä ♥

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

6 vuotta rakkautta

Meille tuli Samin kanssa viikko sitten täyteen kuusi vuotta yhdessäoloa. Kuusi vuotta sitten me löydettiin toisemme asuntolassa opiskellessamme eikä varmasti osattu ajatella vielä silloin mitä kaikkea me koetaankaan yhdessä. Tunne siitä, että tää on nyt jotain erilaista muihin suhteisiin verrattuna ja en osaa sanoin kuvailla miten hyvältä se tuntuu - fiilikset oli jotain niin käsittämättömön hienoa. Niin hienoa, että tiesin jo silloin Samin olevan se mun tyyppi. Hänen kanssaan haluan olla ja elää. Kokea ja mennä. Tehdä ja nähdä. Hänen kanssaan mä viihdyn ja hän saa mut joka päivä nauramaan. 

Eka puoli vuotta oli yhtä pilvilinnaa. Oltiin niin vastarakastuneita, etten edes kestä muistella. Kaikki oli vaan maailman ihaninta ja oltiin 24/7 yhdessä. Auta armias, jos oltiin vaikka viikonloppu erossa. Itkuhan siinä tuli hitto ikävästä. Mun ystävät joutu aika koville, kun en mistään muusta puhunutkaan kuin Samista. Joko olin Samin kanssa tai sitten puhuin siitä. Sami, Sami, Sami, Sami.....No sitten tuli tää "ovet paukkuu" vaihe. Ensimmäiset riidat. Ne tuntui maailmanlopulta. Aina yhtä helvetin pahalta. Kaks kovaäänistä teiniä kokeilee rajojaan. Jenna ja Sami 17 vee. Huh huh. Tuntui, että joka päivä oli jotain kinaa. Toinen piti saada suuttumaan ihan sinne räjähdyspisteeseen asti. Opittiin tuntemaan toisemme paremmin. Tiedettiin mistä toinen suuttuu ja missä menee raja. Vuoden jälkeen oli jo helpompi olla erossa viikonloppuja omien ystäviemme kanssa. Suhde oli vielä niin alussa, vaikka tietty luultiin, että tunnemme toisemme jo läpikotaisin, oltiinhan me jo riideltykin hei.

Tämä kuva otettiin vuosi sitten, kun juhlittiin meidän viidettä vuotta. Apua, ihan kuin se olisi ollut eilen! Parin viikon päästä tästä Nella sai alkunsa.

Sitten koitti mun valmistuminen ammattiin ja muutto kesäksi toiselle paikkakunnalle. Siinä kohtaa oli taas todella vaikea olla erossa (nähtiin vain viikonloppuisin), mutta kyllä se meni päivä kerrallaan. Kesän jälkeen muutto Lappeenrantaan Samin porukoiden nurkkiin. Mä tein erilaisia pätkätöitä ja Sami kävi vielä vikaa harjoittelua samassa työpaikassa missä tälläkin hetkellä työskentelee. Ja olipa muuten hitsin vaikeeta ottaa pari askelta taaksepäin ja muuttaa toisten nurkkiin. Oltiin kuitenkin molemmat jo muutettu pois kotoa asuntolaan ja tottakai seuraavaksi oli tarkoitus muuttaa yhteen vuokralle. Se vain vaati muutaman kuukauden bunkkaamisen Samin porukoilla, ennen kuin löydettiin kiva tilava vuokrayksiö keskustasta ja Sami valmistui. Noin kaks vuotta asuttiin vuokralla. Sinä aikana mä kävin duunissa ja Sami armeijassa. Armeijavuosi  meni suht kivuttomasti ja erossa olo ei tuntunut enää niin kamalalta. Ehkä jopa päinvastoin! Mä oikeen nautin, kun sain paljon omaa aikaa. Vauvakuumeilin ja Sami toppuutteli. Sain vakituisen työn ja aloin suunnitella hakevani uuteen kouluun. Vauvakuumeilin silti. Haaveiltiin koiranpennusta ja selailtiin miljoonia eri kenneleitä. Ne kaks vuotta meni super nopeasti. Hain, pääsin ja aloitin uuden koulun. Samaan aikaan ostettiin asunto ja kävin edelleen töissä. Löydettiin meille sopiva koiranpentu ja käytiin hakemassa se kotiin.  Alettiin kutsua meitä äidiksi ja isäksi ja leikittiin perhettä. Aloin vauvakuumeilla uudelleen. Sami toppuutteli edelleen. Ensin opinnot loppuun. Selvä. Kun opinnot olivat loppusuoralla, tehtiin positiivisen raskaustesti.  Valmistuin, sain uuden vakituisen työn ja ihmeteltiin pientä kasvavaa ihmistä mun masussa. Nella syntyi ja teki meistä virallisesti äidin ja isän.  Me oltiin nyt oikea perhe. EN KESTÄ MITEN ONNELLISEKSI SE MINUT TEKI. Nyt ollaan asuttu tässä omistusasunnossa myös reilu kaksi vuotta ja alkais olemaan taas aika siirtyä eteenpäin. Tällä hetkellä tähtäimessä olisi omakotitalo. Koti, missä meillä on oma piha. Koti, missä ei ole naapureita. Koti, missä Samilla on autotalli. Koti, mitä saadaan taas vähän rempata mieluiseksi, asettua ja ehkä tehdä lisää lapsiakin! 

Kolmen viikon päästä näistä kuvista, Nella syntyi ja mullisti meidän maailman!


Meidän kuuteen vuoteen on mahtunut paljon. Aluksi tosiaan se vastarakastuneisuus, sitten yleisesti parisuhteessa oleminen (kummallakaan ei pitkäaikaisia kokemuksia), toisen huomioon ottaminen. Se näkyi siis niinä riitoina ja rajojen kokeiluna. Täysi-ikäisyys ja baarit, omat autot ja lainoja. Yhteenmuutto, armeija, sopeutumista ja ikävää. Remppaa ja kompromisseja, ikioma koti, uusia lainoja ja paljon paljon rakkautta. Koira ja vastuuta. Pikkuperhe-elämää ja onnea. Ollaan kasvettu yhteen. Opittu paljon yhdessä. Koettu kaikki uudet aikuisuuden asiat yhdessä. Aivan kaikki. Enää vuosiin ei olla riidelty sen kummemmin tai ollaan opittu olemaan eri mieltä ns. riitelemättä. Meillä ei oo koskaan ollut mitään kriisejä, ei pettämistä, ei on/offia eikä olla ikinä edes harkittu eroavamme. Me ollaan Samin kanssa tosi samanlaisia, meillä on paljon omia juttuja ja viihdytään hyvin toistemme seurassa. Samin samat hölmöt jutut saa mut edelleen nauramaan.  Vaikka ollaankin oltu jo kuusi vuotta yhdessä ja käytännössä asuttu koko se aika myös yhdessä (meillä ei ollut koskaan mitään treffejä treffien perään- aloitusta, koska asuntola ja "yhteinen koti" alusta asti), väitän ettei siltikään tunneta toisiamme vielä kokonaan. Nyt on uusi sivu käännetty elämässä eikä me vielä tunneta toisiamme vanhempina. Opitaan taas koko ajan uutta ja ihmetellään tätä aikuisiksi kasvamista. Tällä hetkellä me tutustutaan toisiimme pikku vauvan vanhempina ja harjoitellaan elämään perheenä uusin vastuualuein. Tämä on juuri sitä mitä olen aina halunnut. Niin ihanaa.