Sivut

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Eteenpäin pääsemisen salaisuus on aloittaminen

Meidän uusi vuosi on lähtenyt kivasti käyntiin. Ei tehty mitään erityisiä lupauksia terveellisemmistä elämäntavoista tai ylenpaattisesta liikunnasta. Mitä nyt yleisesti aina pohdittu ja vellottu noissa samoissa ajatuksissa - kausiluonteisesti. Aika jännä sinänsä. Välillä liikutaan ja syödään niin super terveellisesti ja ollaan niin salil eka salil vika - tyyppisiä intoilijoita ja sit taas välillä tilanne räjähtää käsiin eikä jakseta käyttää järjenjuoksua edes ruoanlaiton suhteen vaan turvaudutaan heräteostoksiin ja pikaruokaloihin. Mut onneks me ollaan Samin kans niin samanlaisia. Nyt meillä on sellanen kyllästymis- ja turhautumisvaihe just siihen liiankin rentoon meininkiin. Täällä suorastaan kaivataan sitä perus terveellistä kotiruokaa ja hikipisaroita. On kaivattu jo pitkän aikaa. Mun raskausaikana nimittäin meijän syömistottumukset oli vähän niin ja näin ja tadaa yllätys yllätys, ne on vieläkin vähän sinnepäin.

Meijän tavote on löytää nimenomaan se tasapaino ja suhteellisuus kaikkeen tohon edellä mainittuun. Ja joo, välillä suoriudutaan kiitettävästi esim. vuosikin, mut sit taas repsahtaa ja pahasti. Miten hitossa te muut pystytte siihen? Mä en käsitä. Ollaanko me ainoina vaan niin superhuono pariskunta ja harrastetaan jojoilua?

Mä haluan (huomatkaa, nyt puhun vain itsestäni. Tuntupa muuten oudolta kirjottaa yllä mainittuja asioita monikossa, mut mainitsin Saminkin, koska mielipiteet ovat yhteisiä) eniten tältä vuodelta rytmejä ja aktiivista elämää. Rytmit kattaa kuitenkin kaikki nää nukkumiset, ruokailut, koiranlenkitykset ym. arkiset askareet, kun himassa kuitenkin suuri osa ajasta vietetään näin äitiyslomalla. Ja kaikkihan tietää, et vauvan kanssa rytmit on ehdottoman tärkeitä, joten win-win - molemmat voittaa, minä sekä vauva. En siltikään aio olla mikään natsi-mutsi ja seurata orjallisesti kelloa. Hahaa en todellakaan, tai mistäs sitä tietää millanen musta äitinä kehkeytyy. Toivottavasti ei nyt ainakaan hirviö. Aktiivisella elämällä tarkotan harrastuksia ja kahvitreffejä vauvan kera sekä ilman. Haluun meille yhteisiä juttuja esim. vauvauinti ja vaik jotain kerhoja, mut silti mun omia juttuja unohtamatta. Ja ne mun omat jutut on lapsettomia kavereita, shoppailua, hemmottelua, salia ja lapsetonta aikaa Samin kanssa vaikka vaan ulkona syömisen ja leffailun merkeissä. 

Jos jään kotiin, musta tulee laiska ja saamaton. Välillä se on ihan jees. Välillä se on parasta. Mut tykkään kotipäivistä vaan silloin, ku oon viettänyt tarpeeks monta aktiivista päivää. Ja tämä on kaikki mitä tältä vuodelta haluan. 

...onnellista arkea ♥

6 kommenttia:

  1. Itse en oo pitänyt mitään semmoisia rytmirytmejä :)
    Yleensä herätään 8-10 aikoihin vaihtelevasti ja onneksi neiti nukkuu sen 1-2 tuntia myös rattaissa ja vieraissa ihan huoletta, niin voi tulla ja mennä ilman sen suurempia järkkäilyjä. Ja iltaisin on toki iltapesut yms aina samaan aikaan.

    Huono oon noissa ruokailujutuissa, kun en aina muista evästä ottaa mukaan Venlalle, kun mennään kaupungille. Tosin nyt kun ei rahaa paljon tule ja opiskelut alkaa ja liikkua pitäis ym ym, niin pyritään olemaan mahdollisimman paljon kotona, niin ne säännölliset ruokailurytmitkin onnistuu paremmin. Eihän siis Venla nälkään kuole ja syömättä en häntä pidä, mutta ei vaan osaa roudata mitään ruokia laukussa mukana :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo meilläkin vähän sama juttu. Herätään kans noihin aikoihin ja bebe nukkuu tosi reippaasti reissussakin. Okei, niin teillä kun jo syödään muutakin. Mulla se on helppoa roudata, kun tissit aina mukana mihin ikinä meenkin :)

      Poista
  2. Niin ja itse en mihinkään laihdutusjuttuihin pysty jos yritän jne. sen verran tarkkailen syömistä, etten ihan joka päivä mässäisi ja se mässy jäisi johonkin yhteen suklaapötköön. Harvoin ostan mitään sipsiä tai karkkipusseja.

    Mies repsahti, laihdutti 30 kiloa ja kun lopetti tupakoinnin, niin paisui kuin pullataikina takaisin. Nyt tavoite laihduttaa, molemmilla. Ja karkin syöminen lopetettava, kun Venlalle ei karkkeja haluta antaa vielä ainakaan 4 vuoteen ja nyt jo ällää sen, että me syödään ja tottakai vaatii niitä itse. Siinä sitten kuuntele kun toinen raivoaa, joten parhaaksi nään syödä piilossa vähän ja harvoin :D

    Nyt pikkuhiljaa totuttelen hedelmien syömiseen ja muuten terveelliseen ruokaan. Ja nimenomaan laitan sitä ruokaa kotona, etten syö kaupungilla (paha tapa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä, en mäkään laihdutusjuttuja halua. Meillä taas just liian usein ostetaan kotiin herkkuja, hyvä sinä, jos et sitä tee :) Niin lapset on fiksuja! Joo mullakin on paha tapa syödä ulkona, tosi paha. Aion myös ehdottomasti vähentää sitä :D

      Poista
  3. Kuulostaa mukavilta ja järkeviltäkin tavoitteilta. Mulla on ollut nyt vähän sama että haluan enemmän menoja ja tekemistä arkeen ja niitä oon kehitellytkin. Mutta toisaalta mä niin rakastan olla kotona ja touhuta paljon lasten kaa tai ihan vaa kattoo leffoja niiden kans :) Mutta kivaa uuttavuotta♡ nii ja meiän nii tarvii nyt nähä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä kaikella on aina puolensa ja puolensa <3 Kiitos samoin! Niimpä, ehkä me joskus saadaan aikaiseksi? :)

      Poista