Sivut

maanantai 10. elokuuta 2015

Onnellisin

Mul on tullu nyt monta kertaa sellanen onnellinen, hyvän olon tunne sisältä päin. Hymyilyttää, olo tuntuu kevyeltä ja maailman onnellisimmalta. Mun tekis vaan mieli kirkua ääneen, nauraa ja emmä tiedä, en osaa oikeen selittää. Ehkä se johtuu vaan näistä hormoneista tai sit siitä et kaikki on oikeestaan tosi hyvin. Ihan sama mistä se kumpuaa, mut se tuntuu hyvältä. Toisaalta, kun mulla ei oo mitään valittamista mistään, ni ei ihmekään, ettei mikään harmita. Paitsi jatkuva pissahätä ja jalkojen järkyttävä pakotus työpäivän jälkeen. Mutta hei, ne nyt on ihan pikku juttuja, jotka tosin raskauden edetessä vaan muuttuu suuremmiksi ja kamalammiksi, mutta pikku juttuja silti kuitenkin ♥

Mulla on ihana poikaystävä ja meillä on terve, onnellinen ja rakastava parisuhde. Pari viikkoa sitten yhteiseloa tuli 5,5 vuotta täyteen. Se on paljon, mutta niin vähän, jos ajattelee tulevaisuutta. Must on ehkä vähän outoa sanoo näin, mut mä nään meidät yhdessä aina. Tai ei se outoa ole, epätodellista ehkä, mut kaikki tuntuu niin oikeelta. Ikinä ei tosin tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu, mut mun tunne meistä vaan vahvistuu koko ajan, niin tuskin nyt mitään kamalaa ainakaan moniin moniin vuosiin. Toivottavasti ei ikinä milloinkaan. 


Ollaan Samin kans koettu yhdessä molemmat ekaa kertaa elämässä niin paljon, pieniä ja kaikkia isoja asioita. Himasta pois muuttaminen, valmistuminen ammattiin, yhteenmuutto, täysikä, baarit, ajokortti, armeija ja inttileskeys, omat autot, vastuut ja vakuutukset, asuntolainat, oman kodin täysremppa, jumantsuikka ikioma ihana koti, koiran osto, laskuja, laskuja, laskuja, kotityöt, arki, rutiinit, pitkä parisuhde, vakituiset työpaikat ja nyt uusimpana raskaus ja loppuvuodesta pieni rakkain vauva! 

Se tulee niin oikeeseen aikaan. Ehdin valmistua, sain vakituisen työpaikan, ollaan asuttu omistusasunnossa sitten jo se kaksi vuotta, mikä oli minimi, et voidaan myydä asunto voitolla maksamatta siitä veroja, muttei nyt kuitenkaan heti vauvan synnyttyä olla alottamassa muuttorumbaa. Katsotaan isompaa asuntoa sitten ehkä vuoden päästä. 54 neliöinen kaksio menee aluks ihan kivasti. Tai laitetaan ainakin menemään. Me täällä odotellaan jo pimenevää syksyä, kynttilöitä, tuhisevaa vastasyntynyttä ja hitsi vie jouluakin! Kesällä ei ehkä sais haaveilla talvesta, mut nyt on poikkeustapaus. Meistä tulee perhe, parasta ♥

8 kommenttia:

  1. oli niin onnellinen postaus että luin tätä hymy korvissa ja silmät kosteina. Ootte kyllä ihania ♡

    VastaaPoista
  2. Pituusero ;) <3

    - Laura

    VastaaPoista
  3. Olipas ihana postaus:) Oot onnes ansainnut!<3
    Mekin ollaan mun poikaystävän kanssa oltu yhdessä jo 5,7v ja koettu kaikenlaista yhdessä (oon siis 21v). Se on vaan jotain niin upeeta, että on löytänyt nuorena "sen oikein" siihen rinnalle kulkemaan!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanista sanoista <3 No nimenomaan, paljon onnea ja ihania vuosia myös teille! :) Tuntuu niin tyhmältä sanoo, "se oikea", mut tiedän mitä tarkotat just nimenomaan sillä, kun siltä se tuntuu!

      Poista
  4. Moi! Löysin äsken sun mukavan ja omalaatuisen blogin. Onnea odotukseen! Ootteko tehny jo isompia hankintoja vauvalle? Ois kiva nähdä postauksen muodossa millaisia.
    T: Kolmen äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista :) omalaatuinen, hmmm :D me ei olla tehty viel kovin isoja ostoksia, esittelen sitten ens vklpn jälkeen kun ollaan tehty! Seuraavaksi teen postauksen masun kasvusta <3

      Poista