keskiviikko 5. elokuuta 2015

Ihana kamala alkuraskaus

16.3.2015 

"Mua väsyttää, mua oksettaa ja mul on koko ajan lämpöö. Oon niin saamaton ja sit turhaudun, ku en saa siivottuu tai laitettuu pyykkei ja Jaden lenkityski on tuskasta, ku on niin paha olo tai kuuma tai tuskan hiki. Oon myös kiitettävästi turvonnu ja painoakin on tullut ainaki kaks kiloo! Onneks Sami on tosi ihana ja ymmärtäväinen, vaik sitä oikeesti ehkä harmittaakin, kun oon niin laiska. Olisin halunnu tänää äitille kertoo synttärilahjana, et siit tulee ehkä mummo, mut päätettiin et kerrotaan Samin kaa vast sit, ku me ollaan ensin vähän varmempia. Ja en haluu millään puhelinsoitolla sitä tehä. Varmaan sit mun valmistujaiskahvituksilla, ku kaikki on paikalla."

Ekat viikot oli ihan hirveitä. Vedin 13h:n yöunia, 2h:n päikkäreitä, hereilläoloajan vaan oksensin ja yritin saada jotain syötyä. Kaikki kuitenkin tuli heti samantien ylös, ainakin sen 15 kertaa päivässä. Jos söin liikaa, liian vähän, oli liian pitkä ateriaväli, kesken ruokailun, aamulla heti herättyäni ja aamupalan jälkeen uudelleen, kävelylenkeillä Jaden kanssa, jopa pyörällä ajaessa, kesken lauseiden...ihan missä ja milloin vaan, jatkuvasti. En voinu oikeen syödä lämmintä ruokaa, mikään ei ollu hyvä. Yritin tunnin välein ees haukata välipalakeksistä yhden palan, mikä sekin tuotti tuskaa. Kädet vaan tärisi ja vesikin alkoi maistua inhottavalta litkulta. Aloin juomaan aika paljon appelsiinimehua, söin kylmiä pilttejä, mehujäätä ja ranskalaisia. Ranskalaiset oli ainut "ruoka" mikä pysy ees hetken sisällä ja mitä pystyin ylipäänsä syömään. Niitäkin vähän kerrallaan, mut tais himottaa se suola, ku oksensi niin paljon joka päivä. Työharjottelussa mulla oli aina salaattia, koska sen syömisen pysty lopettaa milloin vaan ja jatkaa sit taas uudestaan ja se oli sopivan kevyttä. Ruoan haju oksetti. Lasten pyllyjen pyyhkiminen oli yhtä tuskaa. Ulkona mulla oli aina suolakeksejä taskussa. Jouduin puhumaan koko ajan ns. pidättyväisesti, et mun suu on vaan vähän auki, koska tuntu et oksennus tulee minä hetkenä hyvänsä. Hyi. Mässäsin purkkaa ja kurkkupastilleja jatkuvasti, koska en todellakaan halunnu, et mun suussa maistuu gagga.


13.4.2015

"Nyt ku on rv 10, ni ihanaa, kun voi elää taas normaalisti. Oksennan enää vaan noin kolme kertaa päivässä, riippuen tietysti mun syömisistä. Pitää syödä hirveen usein ja pienii annoksii."

Joo mä todellakin pidin normaalina sitä, ettei mun tarvi oksentaa, ku ehkä kolme kertaa päivässä. Mut koska se oli jokapäiväistä, ni ei sitä samalla tavalla ajatellu, ku esim. oksennustaudissa oksentamista. Kamalaahan se oli, mut kun ei sille mitään mahtanut, ni sitä vaan oksensi ajattelematta oikeestaan yhtään mitään. Juhannusviikolla eli rv 19 pahoinvointi loppui kuin seinään ja mä olin koko viikon ihan ihmeissäni ja aloin voimaan tosi hyvin.

En enää ees muistanut millasta perusarki on, ku ei tarvi miettii oksentamista. Esim. aamutoimissa mun piti aina laittaa kello sen puol tuntii aiemmin soimaan, koska juoksin aina sängystä suoraan oksentamaan tyhjän mahan sappinesteet ja tein kuolemaa vessanpöntöllä. Sit aamupalalle samantien. Aamupalan jälkeen en voinu heti meikata, koska oksensin viel aamupalatki ylös, ni meikit olis ollu samantien poskilla. Menihän siinä sit aina oma aikansa. Töissä oli tuskaa venata ruokatuntia. Jaden kaa ei tosiaan voinu käydä aamusin lenkillä. En voinu ees ajatella salilla käymistä, ku pieniki hengästyminen sai aikaan hirveen syöksyn. Koirapuisto oli kova juttu. Jade sai liikuntaa ja mä sain tuskailla penkin reunalla.

Mut puolessa välissä tosiaan kaikki muuttui. Juhannuksena. Siitä asti mä oon voinut niiiiin hyvin ja masukin kasvaa tasaisesti. Juhannusviikolla sain myös kerrottua töissä asiasta, aiemmin oltiin kerrottu kaikille tärkeille. Ei tarvinnut enää salaillakaan mitään. Loistavaa! Parhautta! Siitä lähtien todellakin oon pystynyt nauttia raskaudesta <3

Onko siellä ruudun toisella puolella muita odottajia? Millaisia oireita teillä on ollut? Onko ollut yhtä rajua pahoinvointia?

Ps. Ihanaa, ku viimein saan aikaiseksi päivittää kuulumiset blogiin asti! Viel olis tulossa masun kasvua ja tyttö vai poika postaukset, niin sit ollaankin tän hetkisessä tilanteessa ja tännekin on siitä edes helpompi tulla päivittelemään enemmän, ku kyse on nykyhetkestä.

Pps. Sain myös mun kameran takasin kahen viikon jälkeen, ni pääsen kuvittaa postauksetkin hieman kivemmin :D

2 kommenttia:

  1. sulla on ollut TOSI rajua toi pahoinvointi :o (hui)
    mulla ei helmistä ollut mitään tollasia vaivoja mutta hennistä sit taas oksentelin alkuraskauden.. mutta kiva kuulla et nyt voit hyvin ♡ sun masu on kyllä niin nätti :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä vaan! Se oli niin kamalaa :( Nii kai se on niin yksilöllistä :) Joo nyt voin kyl tosi hyvin, alkaa vaa maha tulla eteen erilaisissa arkisissa tilanteissa oivoi :D <3

      Poista