torstai 30. heinäkuuta 2015

Positiivinen raskaustesti

Lihavoidut ja kursivoidut tekstit on mun suoria lainattuja lauseita omista muistiinpanoista.


"Perjantai 13. päivä tein positiivisen raskaustestin. Tarkemmin siis 13.3.2015. Epäily mahdollisesta raskaudesta heräs siinä noin viikoa ennen plussaamista, mut joitain pieniä ajatuksia oli ollut aiemminkin. Ne oli nopeita ja ohimeneviä, ei mitenkään todellisen tuntuisia. Ajattelin vaan, että mä liioittelen ja kuulostan epäluuloselta."
Olin innoissani ja aika varma raskaudesta, vaikkakin samaan aikaan myös tosi epäilevinen asian suhteen. Minäkö raskaana? Ihanaa, ihanaa, ihanaa!!! Ostettiin testi matkalla, kun oltiin jo sovittu menevämme Samin ja niiden landelle ja sitä ennen kävin viel mun nykyisten hoitolasten luona haastattelussa. Pikkasen kuumotti se testi siellä autossa ja halusin päästä tekemään sen heti, ajatukset pyöri tietenkin vaan sen ympärillä, vaikkakin olin jo superinnoissani mun uusista hoitolapsista :)

"Oltiin Samin ja niiden landella yötä ja tehtiin testi illalla saunassa yhdessä. Voin kertoo, et oli kyllä iloinen yllätys. Onnellinen `vahinko´. Se fiilis oli jotenki tosi epätodellinen enkä uskonu, et mä voisin oikeesti olla raskaana?! Molemmat siinä hymyiltiin ja pussailtiin ja alettiin laskee milloin olis mahdollinen laskettu aika. Meijän epämäärästen laskujen mukaan se sattuis marraskuulle."¨
Raskaus oli siis puoliksi vahinko, koska ei oltu sitä sen enempää suunniteltu. Tai siis oltiinhan me puhuttu siitä jo monta vuotta ja suunniteltu hyvinkin paljon, mut ei sillä hetkellä just yrittämällä yritetty, niin uutinen tuli pienenä ihanana yllärinä ♥


"Aloin epäilee olevani raskaana, ku mun rintoi alko aristaa. Mulla se on merkki yleensä menkkojen alkamisesta lähipäivinä, mut ku menkkoja ei kuulunu eikä rintojen aristuskaan hävinny, aloin vähä epäilemään. Eli ne oli mun ekat ajatukset asiasta. Sit osasin yhdistää mun armottoman väsymyksen ja satunnaisen pahoinvoinnin samaan syssyyn. Aloin googlettaa kaikkea alkuraskauteen liittyen ja netistä löyty vaik kuinka paljon samoja oireita, ku mulla. Mä oon aina ollu tosi huono laskee mitään kuukautiskiertoja enkä todellakaan muistanu tarkkaa päivää milloin mun menkat oli viimeks ollu. Tiesin vaan, et helmikuun alussa. Sit nettilaskuri sanoi näin: "Onneksi olkoon! Laskettu aikasi on 8. marraskuuta 2015 ja olet 5 viikkoa ja 6 päivää raskaana!" "
Myöhemmin neuvolan laskuri antoi lasketuksi ajaksi 9.11, vaikka annoin samat päivät, mutta niiden laskuri kuulemma heittää aina päivän. 8.11 olisi isänpäivä. Mikä oliskaan ihanampi isänpäivälahja Samille, kuin oma pikku vauva. Mutta tosiaan ultran mukaan masuasukin koko vastasi viikkoja niin, että laskettu aika olis 6.11. Mä en oikeen luota vaan mun päästä heitettyyn arvioon menkkojen alkamisesta, mut joka tapauksessa LA olis sit 6.11-9.11 välillä.


"Seuraavana päivänä, kun ajettiin kotiin käytiin viel apteekin kautta hakemassa digitesti, jos se näyttäis ne viikot tarkemmin, ku mun omasta päästä heitetty arvio edellisistä menkoista. En tienny, et ne näyttää vaan raskausviikot joko 1-2, 2-3 tai 3+, huomasin sen vast apteekissa, mut ostin silti. Varmistaakseni ees sit, et oonko nyt kuitenkaan raskaana. En uskalla liikaa iloita, koska kaikki on viel niin epävarmaa ja mitä vaan voi sattua. Testi näytti 3+ ja soitan ylihuomenna eli maanantaina neuvolaan asiasta. Aloin heti googlettelee "marraskuun 2015 lapset" ja lukee muiden fiiliksiä."
Ja olin niiin onnellinen. Tehtiin testi siis perjantaina ja viikonlopun jälkeen maanantaina mulla alkoi viiminen työssäoppiminen päiväkodissa ennen valmistumista lähihoitajaksi. Olin ollut tietämättäni raskaana noin kuusi viikkoa ja kaikki oireet alkoi plussaamisen jälkeen just päiväkodissa. Niistä lisää myöhemmin :)


"Mehän ollaan Samin kaa monesti puhuttu lasten hankinnasta ja se on ollu molemmille alusta asti ihan selvää, et jossain vaiheessa me halutaan lapsia. Sit ajateltiin, et ku mä valmistun ja mahdollisesti saan duunipaikan eli kesällä 2015, ni voidaan alkaa yrittää. Olin siitä jo niin onnellinen! Mun ehkäisyrenkaan resepti meni kuitenki aiemmin vanhaks ja sen uusiminen vähän jäi, niin hups, tulinkin raskaaksi. Ylläri se silti oli, koska ei oltu sitä ihan viel ajateltu yrittää (tosin kuukaus sinne tänne) ja mun pahin pelko on aina ollu, etten vois ikinä saada lapsia. Olin niin onnellinen, mut sanoin samaan hengenvetoon, ettei musta tunnu, että olisin raskaana, enkä uskalla iloita vielä. Sami suhtautu asiaan jotenki tosi rauhallisesti, maltillisesti ja realistisesti. Se sano, ettei haluu liikaa viel miettii sitä ja kyseli kauheesti milloin on pahin keskenmenoriski menny ohi jne. Kovasti se painotti sitä, et lapsi on terve ja vähän salaa tuuletti: "Poika,poika,poika!" nauraen perään. Sit kerettiin jo ajattelee, miten ja milloin kerrotaan täst muille, jos kaikki menee hyvin. Mun on niin vaikee olla hiljaa. Mut yritetään nyt ottaa ihan iisisti ennen ensimmäistä käyntiä, johon ehdottomasti mennään molemmat mukaan. Haluisin vaan huutaa kaikille mun läheisille: "OON RASKAANA!!"

Pidettiin raskaus eka kolmannes salassa ja kerrottiin kaikkien mielestä liian myöhään muille. Kaikki on ollut tosi onnellisia tästä ja monet ovat sanoneetkin: "Vihdoin, onhan tätä jo odotettukin!"♥  Meistä tulee perhe ja Samista maailman paras isi. Voi että. En viitti kirjottaa tähän enää kertaakaan sanaa onnellinen, koska luettuani tekstin viel läpi ennen julkaisua, kyseinen sana on mainittu jo ällöttävän monta kertaa, hahahah. 

4 kommenttia:

  1. oi vitsit, ihana kirjoitus <3 toi on kyllä niin jännää aikaa!
    sitä elää ihan omassa pienessä vauvakuplassa, varsinkin kun on esikoisesta kyse :)

    VastaaPoista
  2. Onnea teille raskaudesta!<3
    Oon jo kauan lukenut sun blogia, mutten ikinä kommentoinut. Sulla on ihana omatyyli kirjoittaa ja kivoja kuvia, tuun sun postauksista aina hyvälle tuulelle. :) Vaikutat niin symppikseltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua kiitos!! <3 Ihana kommentti, ihana sinä :) <3

      Poista