torstai 30. heinäkuuta 2015

Positiivinen raskaustesti

Lihavoidut ja kursivoidut tekstit on mun suoria lainattuja lauseita omista muistiinpanoista.


"Perjantai 13. päivä tein positiivisen raskaustestin. Tarkemmin siis 13.3.2015. Epäily mahdollisesta raskaudesta heräs siinä noin viikoa ennen plussaamista, mut joitain pieniä ajatuksia oli ollut aiemminkin. Ne oli nopeita ja ohimeneviä, ei mitenkään todellisen tuntuisia. Ajattelin vaan, että mä liioittelen ja kuulostan epäluuloselta."
Olin innoissani ja aika varma raskaudesta, vaikkakin samaan aikaan myös tosi epäilevinen asian suhteen. Minäkö raskaana? Ihanaa, ihanaa, ihanaa!!! Ostettiin testi matkalla, kun oltiin jo sovittu menevämme Samin ja niiden landelle ja sitä ennen kävin viel mun nykyisten hoitolasten luona haastattelussa. Pikkasen kuumotti se testi siellä autossa ja halusin päästä tekemään sen heti, ajatukset pyöri tietenkin vaan sen ympärillä, vaikkakin olin jo superinnoissani mun uusista hoitolapsista :)

"Oltiin Samin ja niiden landella yötä ja tehtiin testi illalla saunassa yhdessä. Voin kertoo, et oli kyllä iloinen yllätys. Onnellinen `vahinko´. Se fiilis oli jotenki tosi epätodellinen enkä uskonu, et mä voisin oikeesti olla raskaana?! Molemmat siinä hymyiltiin ja pussailtiin ja alettiin laskee milloin olis mahdollinen laskettu aika. Meijän epämäärästen laskujen mukaan se sattuis marraskuulle."¨
Raskaus oli siis puoliksi vahinko, koska ei oltu sitä sen enempää suunniteltu. Tai siis oltiinhan me puhuttu siitä jo monta vuotta ja suunniteltu hyvinkin paljon, mut ei sillä hetkellä just yrittämällä yritetty, niin uutinen tuli pienenä ihanana yllärinä ♥


"Aloin epäilee olevani raskaana, ku mun rintoi alko aristaa. Mulla se on merkki yleensä menkkojen alkamisesta lähipäivinä, mut ku menkkoja ei kuulunu eikä rintojen aristuskaan hävinny, aloin vähä epäilemään. Eli ne oli mun ekat ajatukset asiasta. Sit osasin yhdistää mun armottoman väsymyksen ja satunnaisen pahoinvoinnin samaan syssyyn. Aloin googlettaa kaikkea alkuraskauteen liittyen ja netistä löyty vaik kuinka paljon samoja oireita, ku mulla. Mä oon aina ollu tosi huono laskee mitään kuukautiskiertoja enkä todellakaan muistanu tarkkaa päivää milloin mun menkat oli viimeks ollu. Tiesin vaan, et helmikuun alussa. Sit nettilaskuri sanoi näin: "Onneksi olkoon! Laskettu aikasi on 8. marraskuuta 2015 ja olet 5 viikkoa ja 6 päivää raskaana!" "
Myöhemmin neuvolan laskuri antoi lasketuksi ajaksi 9.11, vaikka annoin samat päivät, mutta niiden laskuri kuulemma heittää aina päivän. 8.11 olisi isänpäivä. Mikä oliskaan ihanampi isänpäivälahja Samille, kuin oma pikku vauva. Mutta tosiaan ultran mukaan masuasukin koko vastasi viikkoja niin, että laskettu aika olis 6.11. Mä en oikeen luota vaan mun päästä heitettyyn arvioon menkkojen alkamisesta, mut joka tapauksessa LA olis sit 6.11-9.11 välillä.


"Seuraavana päivänä, kun ajettiin kotiin käytiin viel apteekin kautta hakemassa digitesti, jos se näyttäis ne viikot tarkemmin, ku mun omasta päästä heitetty arvio edellisistä menkoista. En tienny, et ne näyttää vaan raskausviikot joko 1-2, 2-3 tai 3+, huomasin sen vast apteekissa, mut ostin silti. Varmistaakseni ees sit, et oonko nyt kuitenkaan raskaana. En uskalla liikaa iloita, koska kaikki on viel niin epävarmaa ja mitä vaan voi sattua. Testi näytti 3+ ja soitan ylihuomenna eli maanantaina neuvolaan asiasta. Aloin heti googlettelee "marraskuun 2015 lapset" ja lukee muiden fiiliksiä."
Ja olin niiin onnellinen. Tehtiin testi siis perjantaina ja viikonlopun jälkeen maanantaina mulla alkoi viiminen työssäoppiminen päiväkodissa ennen valmistumista lähihoitajaksi. Olin ollut tietämättäni raskaana noin kuusi viikkoa ja kaikki oireet alkoi plussaamisen jälkeen just päiväkodissa. Niistä lisää myöhemmin :)


"Mehän ollaan Samin kaa monesti puhuttu lasten hankinnasta ja se on ollu molemmille alusta asti ihan selvää, et jossain vaiheessa me halutaan lapsia. Sit ajateltiin, et ku mä valmistun ja mahdollisesti saan duunipaikan eli kesällä 2015, ni voidaan alkaa yrittää. Olin siitä jo niin onnellinen! Mun ehkäisyrenkaan resepti meni kuitenki aiemmin vanhaks ja sen uusiminen vähän jäi, niin hups, tulinkin raskaaksi. Ylläri se silti oli, koska ei oltu sitä ihan viel ajateltu yrittää (tosin kuukaus sinne tänne) ja mun pahin pelko on aina ollu, etten vois ikinä saada lapsia. Olin niin onnellinen, mut sanoin samaan hengenvetoon, ettei musta tunnu, että olisin raskaana, enkä uskalla iloita vielä. Sami suhtautu asiaan jotenki tosi rauhallisesti, maltillisesti ja realistisesti. Se sano, ettei haluu liikaa viel miettii sitä ja kyseli kauheesti milloin on pahin keskenmenoriski menny ohi jne. Kovasti se painotti sitä, et lapsi on terve ja vähän salaa tuuletti: "Poika,poika,poika!" nauraen perään. Sit kerettiin jo ajattelee, miten ja milloin kerrotaan täst muille, jos kaikki menee hyvin. Mun on niin vaikee olla hiljaa. Mut yritetään nyt ottaa ihan iisisti ennen ensimmäistä käyntiä, johon ehdottomasti mennään molemmat mukaan. Haluisin vaan huutaa kaikille mun läheisille: "OON RASKAANA!!"

Pidettiin raskaus eka kolmannes salassa ja kerrottiin kaikkien mielestä liian myöhään muille. Kaikki on ollut tosi onnellisia tästä ja monet ovat sanoneetkin: "Vihdoin, onhan tätä jo odotettukin!"♥  Meistä tulee perhe ja Samista maailman paras isi. Voi että. En viitti kirjottaa tähän enää kertaakaan sanaa onnellinen, koska luettuani tekstin viel läpi ennen julkaisua, kyseinen sana on mainittu jo ällöttävän monta kertaa, hahahah. 

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Yökyläily on edelleen siistii

Sami lähti tasan viikko sit sunnuntaina Norjaan kahden sen kaverin kanssa kalareissulle pariks viikoks viettää sen kesälomaa. Ne oli suunnitellu tätä kyseistä reissua jo tovin ja juomatki oli haettu virosta asti hyvissä ajoin. Mua vähän pelotti, ku ne vuokras sellasen ruman ja vanhan asuntoauton kulkupeliks, et pääseeköhän ne koskaan ees perille asti ja ehkä kuuden kilsan jälkeen, se auto sit oikeesti myös hajosi. Neljän tunnin jälkeen siitä, ne pääs vast jatkaa "turvallisesti" matkaa eteenpäin, kun korjaaja oli käyny laittamassa sen kuntoon. No pääasia, et pääsivät ja ajoivatkin sit koko yön putkeen perille saakka.

Viime viikon torstaina Melissa, meijän tulevan babyn kummi Helsingistä, tuli meille. Se oli täällä yhteensä neljä yötä ja lähti vast maanantaina eli seuraavana päivänä Samin lähdön jälkeen, ku mä menin duuniin. Mul oli siis kolme vapaapäivää. Meijän päivät sisäls; shoppailua, liikaa ulkona syömistä ja herkuttelua, hyviä kokkailuja, hitaita aamuja ja myöhäisiä iltoja höpötellen, terasseja, aurinkoa ja festareita, sadetta, hiekkalinnoja ja saunomista ♥


Kerkesin käydä kolme päivää töissä ja nukkua kaks yötä yksin, ku sit taas tän viikon keskiviikkona Taija, meijän tulevan babyn toinen kummi Sipoosta, tuli meille sen naperon eli mun kummipoitsun kaa. Ne viihty meillä myös neljä yötä ja lähtivät vast tänään illalla. Meijän päivät sisäls; Eetun ja Jaden rutiinien ehdoilla ulkoilua, syömistä ja päikkäreitä, synttäreitä, lastenvahtikeikkaa mun kahden pienen hoitolapsen kotona, katkonaisia yöunia, paljon itkua, kiukuttelua ja naurua, mökkeilyä, saunomista ja vähän myös sairasteluakin. Tosi erilaista ku Melissan kanssa, mut ihanaa myös ♥ Ainut vaan, et nyt mun kurkku on ihan sairaan kipee, nieleminen sattuu ja makuaistikin on hävinny + siihen päälle viel jäätävä räkäflunssa. Kuumetta mul ei oo, joten ajattelin mennä työvuorojen mukaan huomen aamulla normaalisti kasiin.



Nyt oon ihan puhki-poikki-kuollu ja nautin täst hiljasuudesta mikä meillä vallitsee, ei vieraita, ei itkua, ei mitään. Jade tuhisee tyytyväisenä tos vieressä, kun saanut juosta vapaana kaks päivää mökillä + Samin ja niiden landella, mä nautin kupposen kuumaa vettä ja hunajaa pahimpaan kurkkukipuun, tuhlaan kasapäin nenäliinoja ja yritän nauttii iltapalasta vaikken maistakaan mitään, samalla ku selailen blogeja ja kirjottelen teille.

Samia on tullu jo totta puhuen vähän ikävä, vaikken oo yksin kerenny ollakaan. Onhan se silti kaukana kotoa! Mut joka tapauksessa mul on ollu tosi ihana puoltoist viikkoa, kun on ollu yökyläilijöitä. Ens viikolla mä puolestaan suuntaan Jaden kans äitin luo Loviisaan pariks yöks. En saa siis tarpeekseni yökyläilystä enkä menosta ja meiningistä. Siistii moiii  ♥

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Hullu siivouspäivä

Kotona ollaan, ollaan oltu itseasiassa nyt viis päivää, mut töissähän ne on mennyt. Tänään mulla oli vapaapäivä. Samillakin oli vapaapäivä. Meil on tosi harvoin samaan aikaan niin, et voidaan nukkuu aamulla yhessä pitkään. Noh, tänää me nukuttii jopa 11 asti (!!!) ja syötiin varmaan tunti aamupalaa, ihan kaikessa rauhassa vain. Ja koska mun maalauskeikka peruuntui, päätin pitää siivouspäivän. Siivousten välissä kävin salilla kaverin kanssa ja voi vitsit miten hyvä fiilis mulla on ku taas jaksan tehä ja touhuta. Alkuraskaus pyöri oikeastaan vaan armottoman väsymyksen ja oksennusrumban välillä, ni johan siinä alko tulee hulluks, ku ei tiennyt loppuuko se ikinä. 

Jadella on juoksut, ollu varmaan kohta sen kaks viikkoa minkä mä oon käsittäny juoksujen kestoksi. Ni ehkä nekin loppuu kohta. Toivotaan parasta, koska mä en jaksa enää yhtäkään veritahraa. Ihan nätisti se pitää ittensä puhtaana, mut kyllä niitä hutejakin tulee. Jokatapauksessa, tänään mun to do- listalla oli pitkä liuta asioita, jotka aioin toteuttaa. 


Sain niistä seuraavat tehtyä:

Neljä koneellista pyykkiä (lakanat x2, takit ja pyyhkeet)
Lakanoiden vaihto
Lattioiden imurointi ja pesu
Pölyjen pyyhkiminen
Jaden veritahrojen siistiminen seinistä, mur
Kylppärin vetolaatikoiden ja sekamelska korin järkkäys

 Huomiseks jäi vielä ennen iltavuoroa:
Kaks koneellista pyykkiä (tummat ja vaaleet)
Uuden liiton jäsenmaksujen laskeminen ja maksaminen
Keittiön siivous
Vaatekaapin järjestely
Nellyn mekkojen palautus 
(jotka tuli vasta toissapäivänä 16 arkipäivän kuluttua tilauksen tekemisestä eli reippaasti yli sen 2-5 arkipäivää mitä luvattiin. Noh häät tuli ja meni enkä mä aio todellakaan ostaa toista isoo mekkoa, ku en mä koko elämääni oo tämmönen jätti)

Tänään siinä ku imuroin ja siirsin vähän sohvia, et saan kunnolla siivottua kaikkialta, niin aloin fiilistelee syksyä ja olkkarissa sekä makkarissa muuttuvaa järjestystä vauvan tulon ja sen tuoman tavaramäärän vuoksi. Vielä ei olla hankittu mitään, mutta eiköhän tässä pikkuhiljaa kaikenlaista ala kertyä ♥ Voi että, niin se vaan meijän elämä muuttuu. En malta odottaa! Mut joka tapauksessa mul on nyt tosi hyvä fiilis, et sain tänää tehtyy vaik mitä vaikka nukuinkin ylimyöhään. Ja toivottavasti saan jatkettua huomenna listan loppuun, ni on kiva alottaa uus viikko!

tiistai 7. heinäkuuta 2015

I'm pregnant

Monet teistä on varmasti jo mun instagramista @jennapieni huomannut, että paljastin pikku yllärin tässä viime keskiviikkona pyöristyneen masukuvan kanssa. Ja ne jotka eivät vielä tienneet, me saadaan vauva! Pieni, ihana, rakas vauva. Laskettu aika osuu marraskuun alkuun, 9.11. En osaa pukea sanoiksi sitä miten kiitollisia, onnellisia ja innoissaan me ollaan tästä perheenlisäyksestä. Lapsi on kovin toivottu, suunniteltu, mutta silti pikku ylläri sekä erittäin, erittäin tervetullut meidän pikku perheeseen.
Olisin halunnut hehkuttaa tästä jo paljon paljon aiemmin, mutta pidettiin raskaus aluksi salassa keskenmenoriskin takia ja kun ensimmäinen kolmannes oli ohi, alettiin kertoa kaikille tärkeimmille sitä mukaan kun heitä nähtiin. Ei haluttu kertoa näin ihanaa uutista puhelimitse ja koska mun perhe, sukulaiset, vanhat lapsuudenystävät sekä lapsen kaksi tulevaa kummia asuvat eri paikkakunnilla kuin me, niin siksi kertominen tapahtui pikkuhiljaa. Mun valmistujaisjuhlissa suurin piirtein kaikki loputkin tärkeimmät saivat tietää ja viime viikolla kerrottiin asia julkisesti, noh Facebookissa ja instagramissa.
Tässä vaiheessa mennään jo yli puolen välin rv 22+1. Ihanaa kun enää ei tarvitse salailla eikä peitellä mitään. Olen kertonut asian myös töissä ja masukin näkyy jo selvästi raskausmahana eikä pelkkänä turvotuksena. Palaan myöhemmin alkuraskauden meininkien merkeissä :)
Nyt mun blogin sisältö luonnollisesti muuttuu myös osittain tän raskauden ja tulevan äitiyden myötä. Ihanaa, ihanaa, ihanaa! <3
Ps. Kirjoitin tekstin mun uudella puhelimella täältä reissun päältä ja vielä ekaa kertaa, niin en ole varma yhtään miltä ulkoasu näyttää.