Sivut

maanantai 3. marraskuuta 2014


Nousin tänää väärällä jalalla. En tosin ajatellu heti, et täst päivästä tulee kamala, koska en oo mikään maanantai vihaaja. En muutenkaan usko tollasiin juttuihin, koska mun mielestä jos päättää jo valmiiks, et kaikki tulee menee pieleen, alkaa tiedostamatta ettii sit niit negatiivisii asioita kaikesta. Joten ei, en vihaa yleisesti maanantai päiviä, mut tää maanantai on ollu huono.


Aamulla en meinannu päästä millään sängystä, se oli siis ihan uskomattoman vaikeeta. Onneks Sami käytti Jaden, ni pääsin heti tekee aamista. Puuron ja kahvin keittoon meni kolminkertanen aika normaaliin verrattuna enkä ees saanu kaikkee syötyy. Sit ku maitoki oli loppu enkä saanu mun jo keitettyjä aamukahveja juotuu, mul oli kiire jo kouluun. 15 minan päästä siit hetkestä mul alkais tunti, enkä ollu ees meikannu tai pukenu vielä. Sit ylläri Samille oli jääny mun kotiavaimet ja just ku olin paiskannu ulko-oven kiinni, tajusin et mun lompakko jäi toiseen laukkuun. Soitin Samille kiukkupuhelun.
Koulussa ajatus ei kulkenu, vaik opettaja selitti kiinnostavaa asiaa liittyen lasten kasvuun ja kehitykseen. Käsiteltiin paljon asioita, mitä voidaan hyödyntää tulevas työssäoppimisessa, mut mitään ei jääny takataskuun. Ihan rehellisesti en muista mitään tän päivän tunneilta. Kahvitunnilla tyydyin c-vitsku veteen, ku mul on siis niit poretablettei aina mukana.
Ruokatunnil kävin himas syömässä eilistä pahaa ruokaa ja harmittelin, ku kaikille muille luokkalaisille oli tullu postis koulust tärkee kirje, mut mä en ollu saanu mitään. Sami oli käyny ostaa onneks maitoo ku pyysin, joten sain keitettyy vihdoin ne kahvit. Taas mul oli kiire jo kouluun ja tajusin, et Sami on vieny mun takeaway kupin, joten soitin sille kiukkupuhelun nro 2. Onneks löysin lopulta Samin oman kupin ja myöhästyin tietty tunnilta.
Koulussa onnistuin sit loppujen lopuks kaatamaan nää hemmetin kahvit mun syliin, mut hei, onneks mul oli sentään nopeet refleksit, et posliinimuki ei tippunu lattialle! Heh... Loppupäivä meniki sit märissä housuissa.
Kotona  huomasin, et sain myös sen oman kirjeen koulusta koskien osaamisalaa, tosin se oli kastunu postilaatikossa ja on nyt patterilla kuivumassa. Oon käyny koko päivän jotenki tosi hitaalla, enkä nyt saa alotettuu millään yhtä raporttii ja asiakirjaa. Mun pitää tehä ne huomiseen mennessä, mut eksyinki tänne blogiin ja aloin avautumaan teille. Ja voitte varmaan arvata olinko innoissani, ku Sami pyys mua sen kaa kittaamaan yht kämppää nyt illaks. Jos katseella vois tappaa, Sami olis nyt kuollu. Nyt mä kasaan itseni, yritän saada jotain järkevän kuulosta tekstii noihin koulutehtäviin ja keitän hitto sitä kahvia.



6 kommenttia:

  1. Joskus kaikki ikävät jutut sattuu yhdelle päivälle, siihen onneks auttaa sitten kunnon yöunet - toimii ainakin mulla! Eli jos kaikki kaatuu päälle nii pää tyynyyn, huomenna kaikki on jo paremmin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti niin :) Kiitos tsempeistä, mut taitaa ilta venyä kuitenkin vähän pidemmälle ku ajattelin. Jade keskeytti mun flown niiden koulutehtävien parista ja lähinki sen kans sit pariks tunniks piemeeseen ja märkään koirapuistoon. Tulin vast kotiin ja kello on jo kaheksan. Viel ois vähän niit koulujuttui, ruoanlaitto ja suihku. Tais tosin tässä kohtaa toi raitis ilmaa auttaa, koska mikään ei enää haittaa. Nyt kuppi kuumaa teetä, posket helottaa punasina ja villasukat lämmittää varpaita. Tässä on hyvä <3

      Poista
  2. voi ei, kamala päivä ollut sulla kirjaimellisesti :D aina se tuppaa menee sillain et on se yks päivä olemassa jollon kaikki menee pilalle :D

    VastaaPoista
  3. Hahah ihana lopetus! :D Nää on näitä, toivotaan huomiselle parempia tuulia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emma, tää aamu on ainakin lähteny hyvin käyntiin ja tuntuu, ettei mikään voi mennä pieleen! ;)

      Poista