keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Saariselkä osa 2/3

Neljäs päivä:

Aamulla taas omaan tahtiin ylös periaatteella "meil ei oo mihinkään kiire, koska ollaan lomalla". Aamupalan ja hengailun jälkee lähettii kiilopään tunturille, mikä sijaitsee 200 m korkeudessa ja 860 rappuaskelman päässä. Tää reissu oli puolet lyhyempi kuin eilinen vaan 4 km, mut tuntu melkein yhtä pitkältä, ku noustiin suoraan ylöspäin vuoroin rappusia ja pitkospuita ja vuoroin maastoa pitkin. Juotiin kahvit huipulla termospullosta. Voi miten tääl on ihanaa ja kaunista! Ja taas voi sanoo, et huipulla tuulee. Kavuttuamme alas, käytiin vielä kahvilassa haukkaamassa jotain pientä.


Iltapäivällä lähettii Samin kaa kahestaa ettii laavua, mis voitais grillata makkaraa ja joku lapinmies anto ohjeet mis olis tulentekopaikka, mut jouduttais poikkee sellaselt yhelt merkityltä reitiltä. No mehän reippaina lähettii matkaa ja olevinaan tiedettiin mis oltiin, mut koht huomattii et ollaa ihan eksyksissä. Noustiin jotain tunturii ylös ja koht oltiin keskellä ei mitään. Ihan sama mihin päin katto, ni näky vaan tuntureita, jäkälää ja karun kaunista maisemaa. Mä yritin kattoo iphonel mis ollaan ja Sami suunnisti sen nokialaisen kompassilla, mut ihan totta oltiin kaukana kaikesta, tuntureiden ympäröimänä, kaksistaan ja nälkäsinä. Alkuperäsen makkaranpaistoreitin piti olla yhteensä 3 km, mut meijän reissust tuli yhteensä reilu 10 km hups.

Ku matkaa oli menty 5 km, alko jo pikkasen tulee äitiä ikävä, mut sit löydettiin joku lampi ja toivonpilkahdus iski. En ois uskonu et vaik se lampi näytti, et se ois ollu ihan lähellä, ni sinne oli matkaa silti reilu kilsa. Päästiin vihdoin tekee ne makkarat, ku sielt löyty tulentekopaikka mökistä ja ulkoo. Kyltit kerto meijän olevan luulammella. Siel oli joku lapinmies joka ties kertoo meille, et kahen tunnin pääst on pilkkopimeetä. APUA. Meille tuli kauhee kiire, syötiin ja lähettiin nopsaa liikkeelle. Enää meil ei ollu mitää hätää, ku sielt lammelt oli opastettu  4 km:n polku sinne lähtöpaikkaan mis meijän autoki oli. Aika pitkälti se oli tiukkaa nousua, hyvää jalkatreeniä ja uskomattoman kauniita maisemia. Koin ehkä hienoimman auringonlaskun ikinä, ku päästiin tunturin huipulle. Siis ihan uskomatonta mikä fiilis meil oli. Siellä me kaks ummikkoo kävellään tuntureita pitkin auringon laskiessa, täydessä hiljasuudessa epätodellisen kauniissa maisemissa. Wau. Muutaman pusun paikka.


Viides päivä:

Aamulla ku herättiin, kahvit oli jo keitetty ja Jade lenkitetty. Ulkona paisto aurinko, aamupala maistu tosi hyvälle ja mietittiin päivän meininkejä. Sami ja sen eno lähti kalaan inarinjärvelle kuulema tosi upeisiin maisemiin ja me lähettiin mä, Samin mutsi ja sen täti + koirat käppäilee Piispanojan laavulle. Siel oli joku lapinsanomien ja metsähallinnon järkkäämä retki. Ne tarjos nokipannukahvii ja hirveen pahoi poromakkaroita, jotka loppujen lopuks syötettiin koirille. Siel oli myös sairaasti ampiaisii ja ihmisii, joten ei oltu siel kauheen kauaa. Ei siis ihmisten vaan äkästen amppareiden takii. Täst retkestä kävelyy tuli yhteensä 8 km, jonka jälkeen syötiin laanilan savotasta ostetut jätskit auringon lämmittäessä poskii. Oon muuten kaikkina päivinä ollu ihan ylipukeutunu, koska en tosissaan oo uskonu kuinka paljon se aurinko viel lämmittääki eikä tänä kyseisenä päivänä ees tuullu yhtään. Hiki vaan virtas.

Lähettiin viel toiselle laavulle grillaa meijän repus olevat maggarat, et saatiin masut täyteen. Jade sai sielt labbiskaverin, vuotta vanhemman mustan neidin. Ne oli yhessä niin sulosia, vitsit. Ku päästiin mökille 6 h reissulta, miesväki oli saapunu kalareissulta.....tyhjin käsin. Illalla mentiin ulos syömään. Harmi vaan, kun ne kuvat on Samin puhelimessa.



2 kommenttia:

  1. Hui, hurjaa jos oisitteki eksyny kunnolla ja jääny sinne pimeeseen ihmettelemään :D Mutta ihania kuvia ja mäkin haluun tonne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No aijjaa! Ja mä ku luotin samin suuntavaistoon ja siihen et se sano tietävänsä mis me oltiin vaik myöhemmin sano, ettei sil ollu tyylii hajuakaan. Mult on turha ees kysyy neuvoo, ku oon huonoin ikinä suunnistaa eikä mul mitään vaistojakaan oo :D mut loppu hyvin kaikki hyvin.

      Poista