tiistai 12. syyskuuta 2017

Mitä meille kuuluu NYT

Mä täytän ens viikon sunnuntaina 25 vuotta. Samana päivänä juhlitaan meidän pienemmän ristiäisiä. Jäbä on silloin vähän vajaa 2 kk. Ja tajusin just tässä kirjottaessa, että juhlat tosiaan on ens viikolla, eikä mulla oo itelle eikä lapsille mitään juhlavaatteita! Tarjoiluja aloin eilen miettiä ja ulkoistaa, joten jotain juhlien osalta oon jo alottanu - edes ajatuksen tasolla. Kyllähän täs taas ehtii, ei stressiä.

Mä oon siis kotona äitiyslomalla meidän molempien lasten kanssa. Nella täyttää marraskuun alussa 2 vuotta ja lasten ikäeroksi tuli melkein se 1 v 9 kk. (1v 8kk 3vk) Nella ei ollu päiväkodissa täs välissä, vaikka mä kävin 9 kk töissä. Se meni niinki näppärästi, et tein pelkkää iltaa ja viikonloppua 1-3 kertaa viikossa, jolloin Sami pysty olla päivätyönsä ansiosta Nellan kaa sen ajan aina himassa. Ihan huippu juttu mun mielestä. Isi ja tytär sai paljon yhteistä aikaa, mä en yksistään joutunu pyörittää sitä arkee ja tapella siitä, et mies käy töissä ja nainen on nyrkin ja hellan välissä sen ajan. Buu tyhmä ajattelutapa. Ja myönnän ihan rehellisesti, et musta oli IHANAA olla töissä. Musta oli ihanaa, et pääsin välillä tekee muutakin ku kotihommia. Sain kivan määräaikasen duunin ja huippu työkaverit. Mun työsoppari loppu kesäkuun alussa, äitiysloma alkoi juhannuksena ja vauva syntyi heinäkuun lopussa. Sain siis nauttia koko kesän Nellan kaa kotona, Sami piti kesälomia ja isyyslomia, joten päästiin jonkun verran myös reissailee koko perheen kesken.



Kesä on vaihtunu just syksyksi ja meidän uusi arki alkanut kahden lapsen kanssa hienosti. Tääkin on musta ihanaa, vaikka pikku jäbä on osottautunu vähän vaativammaks vauvaks ku isosiskonsa oli. Oli tosiaan kiva käydä täs välissä vähän töissä ja nyt jatkaa täydellä teholla kotiäitinä. Sami piti sen kolme viikkoo isyyslomaa, mun mutsi tuli sen jälkeen viel viikoks meille eli nyt oon ollu yksin vast kaks viikkoa.  Me ollaan alotettu Nellan kanssa vanhempi-taapero tanssi, käydään avoimessa päiväkodissa ja kyläillään paljon muiden lapsellisten ystävien kesken. Päivät menee nopeesti, mukavasti ja välillä vähän väsyneesti. On aivan täydellistä saada olla äiti kahdelle pienelle. En vaihtaisi mihinkään.

maanantai 11. syyskuuta 2017

Fiiliksiä elämästä landella

Ollaan asuttu tääl meidän uudessa kodissa nyt 10 kk ja tykätään kyl ihan hirveesti asua täällä. Ihan sama mistä ikkunasta kattoo ulos, ni näkyy vaan joko metsää tai peltoa. Ei siis pelkoo, et naapurit kurkkis ikkunoista. Lähin naapuri on pellon toisella puolen, semmonen vanhempi mukava kylän mies, jonka kaikki tääl vissii tuntee. Hän tekee talvella lumityöt (meillä aika pitkä toi pihatie) ja polttopuutkin ollaan häneltä hyvällä hinnalla ostettu. Ei siis mikään huono naapuri, ei suinkaan. Keskustaan meiltä on matkaa joku 17 km ja lähin kauppa on noin 14 km:n päässä. Eli ihan maitoa ei lähetä kävellen kipasemaan tai iltasin pitsoja tilata. Meiltä kuitenkin pääsee näppärästi isoa tietä pitkin kapunkiin, kunhan ensin selvii tosta kuuden kilsan mutkapätkästä. Harjotellaan nyt sitä, et käytäis kerran viikkoon isosti kaupassa ja toisen kerran täydentämässä yrittäen välttää hutiostoksia (lue: sipsii, dippii, suklaata, karkkii, jädee.....).



Ehdottomasti kesän paras juttu oli oman pihan pikkuruinen mansikkamaa, joka teki jumalattoman määrän maukkaita mansikoita! Toisekseen takapihalla kasvaa myös mustikoita ja puolukoita, joita voi näppärästi hakea aamupuuron joukkoon suoraan metsästä. Raparpereista syntyi ihania piirakoita ja viinimarjapensaat sai suuren suosion meidän taaperon toimesta. Täyden kympin juttu koiraakin ajatellen on tuo pururata, johon pääsee suoraan meidän pihalta. Pururadan varrella on kaukalo, missä on talvisin hyväkuntoinen jää ja vieressä grillausmesta, jossa voi paistaa vaikka makkarat evääks luistelujen lomassa. Uimaranta on myös tässä vieressä ja järvinäkymä + auringonlaskut ihan käsittämättömän kauniita. Tonttia on puoli hehtaaria eli tilaa siis on, mut piha vaatii ens kesänä (ja varmaan monena muunakin kesänä jatkossa) vähän siistimistä ja ehostusta. Mut pikkuhiljaa hyvä tulee. Pihalla Nellan lemppari juttu on tänä kesänä ollut trampoliini, muttei keinut, hikkalaatikko ja vaiheessa oleva leikkimökkikään huonoja ole.  Kotona remppaillaan ja sisustellaan myös pikkuhiljaa. Mutta voih, me niin nautitaan meidän elämästä täällä.

torstai 31. elokuuta 2017

Yhdeksän kuukauden blogihiljaisuus

MOI!

Mä en viime vuoden lopulla mitenkään tietoisesti päättänyt lopettaa tätä blogia, se vaan jäi. Meidän elämässä tuli niin paljon muutoksia, etten pystyny enää repimään aikaa koneella istumiseen. Me siis muutettiin maalle, päivät meni meidän 1-vuotiaan kans kotona, illat töissä ja viikonloput sit kavereiden ja perheen kesken huidellen ja hengaillen. Vaikka aluks vähän kaipailinkin blogin kirjottamista, tuntu sen lopettaminen kuitenkin tosi helpottavalta. Kirjottaminen, kuvien valkkaus ja muokkaaminen vei kuitenkin aina niin paljon aikaa. Yhtään en väitä, että se olis ollu pakonomaista tai ikävää puuhastelua. Päätin vaan käyttää sen ajan mielummin lapsen kanssa läsnäoloon, himahommiin, netflixiin ja ihan perus perhe-elämään, tiedättekös.

En myöskään tietoisesti ollu päättänyt jatkaa tätä blogia, tänään vaan tuli sellanen tunne, et mullahan on blogi, käynkin kurkkaamassa onks se viel olemassa! Viime kirjautumisesta kun tosiaan oli se 9 kk. Ja niin vaan ne salasanat oli unohtunu, mut blogi oli olemassa, muutama kommentti eksynyt odottamaan julkaisua (muistaako joku muka meidät?), blogitestit tallessa ja koko blogi pysähtynyt viime joulukuuhun. Pitäisköhän tätä nyt herätellä henkiin, perustaa kokonaan uusi vai mitähän tässä tekis...? Kova halu olis kyllä palata kuvioihin, mut meneekö mun kaikki illat sit läppärin ruutua tuijotellen :D Se on varmaan tää alkava syksy ja pimenevät illat, kun bloggaminen taas houkuttais & koukuttais.

MEIDÄN JENGI ON KASVANUT YHDELLÄ MINITYYPILLÄ TÄNÄ KESÄNÄ.


Kotona pyörii tällä hetkellä mun ja Samin lisäks taapero, vauva ja koira. Voisin kirjottaa omaan postaukseen vähän tarkemmin meijän tän hetkisistä meinigeistä, kunhan nyt ensin mietiskelen päätänkö jatkaa tätä blogia. Koska jos palaan, haluun kuitenkin olla aktiivinen ja löytää aina sen ajan myös blogille kaiken tän härdellin keskellä. Toisekseen tarviin teitä lukijoita siihen, et mun mielenkiinto pysyy yllä, ni kysyisinkin tähän alkuun lukeeko kukaan mun vanha lukija tätä postausta tai kiinnostaisko ylipäätään lukea jatkossa juttuja meidän elämästä? Tietäisin lähdetäänkö ihan nollasta liikenteeseen :)

Jenna

torstai 1. joulukuuta 2016

Nellan 1v kuvat

Käytiin viime viikolla Nellan kans ottamassa siitä vähän kuvia huikeen ekan vuoden kunniaksi. Mietin eka, et käyn otattamassa kuvat jossain, sit vaihdoin mielipidettä, et ottaisinki ite. No loppujen lopuks en saanu aikaseks ite ottaa, ni käytiin otattamassa ne kuitenkin. Naisen mielipiteet voi selvästikin muuttua monta kertaa, haha. Kuvat on onneks nyt otettu ja tänään sain ne itelleni.


Oi voi, kuvan laadulle tapahtui nyt jotain ku muutin kuvakoot ja lisäsin tänne blogiin. Sain siis kahdenkokoiset kuvat, pienemmät somekäyttöä varten (eli nämä vesileimatut) ja isommat omaa käyttöä varten. Älkää antako mössön hämätä. Kuvat on mun koneella kyllä hyvät. Mikäs kuva on sun lemppari? Mä tykkään ehdottomasti eniten tokavikan kollaasin oikeenpuolisesta kuvasta! Saman kollaasin vasemmanpuoleinen kuva on joulukorttikuva, siks enkelin siivet selässä ja lumihiutaleet takana.

I hope that you grow up to be smart, tough and wise. But I also hope that you always have the same innocence in your eyes.

torstai 24. marraskuuta 2016

Meillä nukutaan läpi yön!

Mä oon niiiiiiiiiiiiin super onnellinen siitä, et nykyään meil nukutaan koko yö heräämättä. Jossain vaiheessa Nella saattaa kyl äännähtää tai päästää pienen itkun, mut jatkaa unia itsenäisesti omassa huoneessaan ilman, et mun täytyy oikeesti tehdä yhtään mitään. En välttämättä ees herää siihen tai Nella ei välttämättä herää itsekään kertaakaan. Ei sillä, ei meillä oo mitenkään masentavan huonosti koskaan edes nukuttu, mut kyl se vuoden kestävä yöllä herääminen (1-4 kertaa yössä) jo pikkuhiljaa alkaa verottaa. Toisinaan herättiin vaan kerran, toisinaan vähän useammin. Koskaan Nella ei jääny valveille hengailee tai huutamaan, vaan kiltisti söi tissiä tai nappas tutin. Mut joka tapauksessa se vaati aina mun heräämisen, Nellan syöttämisen eli uudelleen nukuttamisen. Sit kun oot päässy takas uneen, ni koht saatetaan herätä uudelleen....tai sit ei. Mut myös se epätietosuus on poissa. Aiemmin et ikinä illalla nukkumaan mennessä tienny, et heräätkö aamulla superväsyneenä vai hyvin nukkuneena. Mut sellastahan se on - vauvavuosi, silmäpussit ja kylmä kahvi kupissa.



Nellan täytettyä vuoden, laitettiin tyttö omaan huoneeseen nukkumaan, nyt kun oli oma huone mihin laittaa. Vanhassa kämpässähän se ei olis ollu mahdollistakaan. Ei olla enää nukutettu, vaan Nella nukahtaa itse. Hyvän yön toivotukset, pusut ja peitto päälle. Okei okei ja tutti suuhun, pitää varmaan siitäkin alkaa kohta vierottamaan...kuuluu ehkä 30 sekkaa huutoa ja hiljenee kertalaakista. Unessa. Auta armias jos roikkuisin siinä pinniksen reunalla silittelemässä?! Ei tulis mitään, pikkumuija vaan huutais naama punasena siinä kohtaa. Aiemminhan me nukutettiin Nellaa ja siinä saatto mennä tuntikin. Onneks ei ehditty tehä sitä kauaa, koska se vei aina niin ison osan meijän illasta. 

Nella nukku siis tosi pitkään meijän vieressä, varmaan 9 kk asti ainakin ja nukahti helposti kitisemättä viereen. Sit alko riittää ne levottomat ja lujat potkut, lyönnit ja pyörimiset, niin alotettiin projekti pinnasänkyyn nukuttaminen. Eli käytännössä niin, et illalla nukutettiin pinnikseen, yöllä tytön herättyä nostettiin viekkuun tissihommille ja aamulla herätiin vierekkäin. Tuli muutto, oma huone, äidille stoppi yöimetykseen ja heräilyyn eli uudet kuviot, uus systeemi. Ja se toimi aivan samantien. Nyt Nella menee nukkumaan siinä klo 20-21 maissa ja herää klo 9:00-10 maissa. Luksusta niihin klo 6-7 aamuihin ja pätkäöihin! Oon saanu jo monena aamuna juoda kahvitki ennenku neiti herää. 

Erittäin omituista ja erinomaisen ihanaa. 


Mutta miten teillä muilla nukutaan? Aivan kamalaa kuraa vai helppoa alusta asti?

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Meidän uusi koti - ennen kuvat

Kotipostausta en oo vielä ehtinyt alottaa, koska valmiit kuvat uupuu aikalailla kokonaan. Otin jotain sieltä täältä silloin ku muutettiin. Ja koska lupasin teille et tuun kuvien kanssa tänne sen jälkeen, ku ollaan asettauduttu, eikä mulla nyt ole niitä uusia kuvia, niin näytän nyt näitä vanhoja "heti napattuja". Saatte toivottavasti näiden avulla jotain mielikuvaa meijän kodista, vaikkei perusilme enää sama olekkaan. Uudet vaaleat lattiat muutti kokonaisuutta nimittäin paljon enemmän, ku edes ajateltiin! Kuvii ei näköjään oo alhaalta ollenkaan eli puuttuu: kodinhoitohuone, suihku ja sauna, vessa numero 3, ala-oven sisäänkäynti, vaatekomero ja sisävarasto. Yläkerrasta uupuu: meijän makkari ja sen yhteydessä oleva vessa numero 2 sekä terassi numero 2. Olkkarista lähtevä ykkösterassi myös uupuu. Kuvat Nellan huoneesta ja vieras huoneesta on maailman surkeimmat ja vaan yhdestä suunnasta otetut..Pääoven eteisestäkään ei ole kuvaa. Katotaan saatteko mitään selvää, yritin kyl vähän selventää jokaisen kuvan kohdalla mistä mennään mihinkin.

 

 Miltäs näyttää? Sekavalta? Kamalalta? Ihanalta? 

Asuinneliöitä tässä taisi olla 160. Kokonaisala 230. Autotalli 108. Että tilaa on kyllä! Kolme makkaria, kolme vessaa, kaks terassia, iso keittiö, iso avara ja valoisa olohuone, kaks ulko-ovea, superjätti kodinhoitohuone, ihana puusauna, PALJON säilytystilaa ja vaikka mitä! Yritän muistaa ottaa jälkeen kuvia vaikka heti seuraavan siivouskerran jälkeen, koska nyt täällä näyttää jo ihan erilaiselta. Paljonhan täs on projektia, mut pikkuhiljaa huone kerrallaan..onhan täs koko loppuelämä aikaa!

tiistai 22. marraskuuta 2016

1v lahjat

Tää postaus tulee vähän tällee myöhässä, mut tuleepa kuitenkin. Kuvat oon ottanut aikoja sitten, mut kamera unohtunut kaappiin. Nella sai kyllä aivan ihania lahjoja, kiitos siitä vielä kaikille teille, ketkä tunnistatte itsenne tästä. Moni näistä on ollu jo ahkerassa käytössä tän parin viikon aikana.


Nellaa tais eniten ihastuttaa kaikki onnittelukortit. Ne oli siis tosi mielenkiintosii ja ollaankin luettu niitä ahkeraan!